Vuosi 2012 oli merkittävä vuosi sukupolvipolitiikan historiassa. Tuona vuonna ensi kertaa historiassa maailman väestöstä yli 50 % oli alle 30-vuotiaita.
Olen tänä vuonna toiminut Suomen YK-nuorisodelegaattina ja saanut näköalapaikalta katsoa, miten nuoret pääsevät vaikuttamaan maailmalla. Kauteni lähestyessä loppuaan voin kertoa, että minulla on aiheesta sekä hyviä että huonoja uutisia.
Ensin ne hyvät.
Pääsin syyskuun lopussa osallistumaan YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolle yhdessä Suomen virallisen delegaation kanssa. Korkean tason viikolla YK:ssa on paikalla koko maailman poliittinen johto. Sen vuoksi oli todella hienoa nähdä, miten paljon nuoriin liittyviä asioita oli viikon aikana esillä mm. YK:n ensimmäisen nuorisostrategian julkaisemisen muodossa.
Erittäin positiivinen kehitys on myös, miten nuoret ovat nousseet Suomen prioriteettilistalla huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Ensi kertaa nuorten osallistamisen tärkeys mainittiin myös tasavallan presidentin kansallisessa puheenvuorossa! Suomi on ottanut aktiivisen roolin myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250:n edistämisessä. Kyseinen Nuoret, Rauha ja Turvallisuus -päätöslauselma on merkittävä väline ajaa nuorten asiaa, sillä päätöslauselma on turvallisuusneuvoston päätöksenä velvoittaa jäsenmaita. Suomi on myös ensimmäisenä maana suunnittelemassa vuonna 2015 hyväksytyn päätöslauselman kansallista toimeenpanosuunnitelmaa. Tässä prosessissa kansalaisyhteiskunta ja erityisesti nuorisojärjestöt, on otettu hyvin huomioon: juuri nuorisojärjestöjen tekemät konsultaatiot luovat pohjan tulevalle toimeenpanosuunnitelmalle. Suomi on saanut aiheen vuoksi myös paljon positiivista näkyvyyttä YK:ssa. Suunta on siis oikea.
Mutta sitten niihin huonoihin uutisiin.
Huolimatta historiallisen suuresta määrästämme, on mahdollisuutemme osallistua maailmanpolitiikan tekemiseen valitettavasti varsin rajoitetut. Jopa 73% maailman maista rajoittaa nuorten ehdolle asettumista. Tämän vuoksi on tuskin ihme, että alle 2% maailman kansanedustajista on alle 30-vuotiaita.
Maailman tasolla nuorten osallistamista ei nähdä tärkeänä. Vaikka aiheesta puhutaan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, on konkretiaa yleensä vähän. Silloinkin kun nuorista puhutaan, puhujina eivät ole nuoret. En osaa laskea kuinka monta kertaa YK:ssa oloni aikana olin kuuntelemassa puhetta nuorista ja puhujien keski-ikä oli 60. Nuorille annettu tila YK:ssa on hyvin kapea ja nuorisoa edustavia instituutteja vaivaa merkittävä krooninen aliresurssointi.
Yksi valtavan suuri askel sukupolvipolitiikassa YK:n tasolla on vastikään julkaistu YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportti nuorista ja ihmisoikeuksista, jossa tunnistetaan nuoriin kohdistuvia haasteita ja esteitä näiden ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tämän eteen Allianssi yhteistyössä kattojärjestömme European Youth Forumin kanssa on tehnyt pitkään vaikuttamistyötä. Raportissa esitetään konkreettisia toimenpiteitä, miten ihmisoikeusmekanismeissa voitaisiin paremmin huomioida nuoria. Suositusten konkretisoituminen edellyttää kuitenkin toimenpiteitä valtioilta ja ihmisoikeusneuvostolta.
Tämän vuoksi on tärkeää, että me nuoret jatkamme sukupolvipolitiikan tärkeyden korostamista omien toimiemme kautta, niin täällä kuin ulkomailla. Ensi kevään vaalit ovat erinomainen mahdollisuus nostaa esille nuorten ja sukupolvipolitiikan merkitystä myös ulkopolitiikassa. Tässä muutama konkreettinen ehdotus:
- YK:n nuorisoedustajan toimiston laajentaminen UN Womenin kaltaiseksi UN Youth organisaatioksi.
- Nuorten oikeuksiin keskittyvän kansainvälisen mekanismin luominen
- Nuorten osallistumisen mahdollistaminen kehityspolitiikan prioriteetiksi
Jos kansainvälinen vaikuttaminen kiinnostaa, kannattaa pitää silmällä kohta aukeavaa hakua Allianssin kansainvälisen nuorisopolitiikan ryhmään. Myös seuraavaa Suomen YK-nuorisodelegaattia aletaan etsimään lähikuukausina!
Jonne Juntura
Suomen YK-nuorisodelegaatti
jonne.juntura@helsinki.fi
