Miten työllistymisen laatua pitäisi mitata?

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi eilen raportin, jossa ehdotetaan korkeakoulujen rahoituksen muuttamista. Yliopistojen kannalta ehdotus tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa 2% valtion perusrahoituksesta yliopistoille määräytyisi laadullisen työllistymisen perusteella. Rahaksi muutettuna tämä tarkoittaa pyöreästi 32 miljoonaa euroa (2016) vuosittain.

Valmistuneiden työllistyminenhän huomioidaan jo nykyisin yliopistojen rahoituksessa. Nykytilanne ei kuitenkaan ole laskentatavan vuoksi paras mahdollinen. Valtionrahoituksesta 1% ohjautuu yliopistoille sen mukaan, kuinka usea opiskelija on ylipäätään töissä vuoden kuluttua valmistumisestaan. Ei ole siis mitään eroa, onko ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut tutkijatohtori, konsultti vai siivooja; kunhan on palkkatyössä. Edes yrittäjiä ei tässä rahoituskriteerissä huomioida.

Julkaistun raportin tausta-ajatus on siis paitsi säilyttää valmistuneiden työllisyys korkeakoulujen agendalla, myös kehittää laskentatapaa enemmän koulutuksen antamien valmiuksien mittaamiseen. Periaate on siis oikein hyvä, ellei loistava, ja juuri laadullisen työllistämisen huomioimista on SYL ajanut jo pitkään. Opiskelijan kannalta kun olennaista ei ole ainoastaan opintojen sujuminen, vaan myöskin sen jälkeinen työllistyminen. On hienoa, että opetusministeri on ottanut asiakseen edistää asiaa!

Laadullisen työllistymisen huomiointi itsessään on herättänyt jo viime vuoden puolella monenkarvaista keskustelua. Tunteetkin ovat välillä kuumenneet. Tästä voisi kirjoittaa ihan oman, pitkähkön puoleisen tekstinsä. Ehkä myöhemmin.

SYL:ssa on mietityttänyt lähinnä työllistymisen mittaamisen tapa. Nyt julkaistussa raportissa ehdotetaan, että rahoituskriteeri perustuu tiettyihin Aarresaari-verkoston maisteriuraseurannan  tuloksiin. Uraseuranta on laaja kysely, joka tehdään viisi vuotta valmistumisen jälkeen yliopistoissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille. Sen tulokset ovat melkoisen valaisevia ja yliopistojen kannalta äärimmäisen hyödyllisiä, mitä tulee opetuksen ja tukipalvelujen kehittämiseen. (Uusimman kyselyn tulokset muuten julkaistaan toukokuussa, mikä kannattaa panna korvan taakse.)

Hyödyllisyydestään huolimatta maisteriuraseurannan tulokset ovat yksin hieman hutera perusta laadullisen työllistymisen arvioinnille, nimenomaan rahoituksen näkökulmasta. Raportin tehnyt työryhmä piti loppuun saakka uraseurannan rinnalla vaihtoehtoa, jossa rahoituksen laskentaan olisi otettu mukaan myös tilastotietoa valmistuneiden sijoittumisesta työmarkkinoille.

Kansainvälisen ISCO-standardin mukainen Tilastokeskuksen ammattiluokitus antaa hyvin kattavan ja erottelukykyisen tiedon korkeakoulutettujen sijoittumisesta työelämään. Käytännössä korkeakoulutettujen oletetaan työllistyvän siten, että heidät voi luokitella ISCO:n mukaisesti johtajaksi, erityisasiantuntijaksi tai asiantuntijaksi. Periaate on siis yksinkertainen, mutta Tilastokeskuksen jaottelu on huomattavasti hienojakoisempi ja erottelukykyisempi kuin ensivilkaisulta näyttäisi. Luokitusta myös päivitetään jatkuvasti, mikä mahdollistaa työelämän murroksessa muuttuvien ammattinimikkeiden huomioinnin.

Näiden kahden jo itsessään vahvan tekijän yhdistäminen loisi tasapainoisemman rahoitusindikaattorin, joka tekisi oikeutta äärimmäisen monimutkaiselle ilmiölle. Maisteriuraseurannan subjektiivinen arviointi limittyisi mukavasti Tilastokeskuksen objektiivisen ja tilastollisesti jyhkeän seurannan kanssa.

SYL jätti siis yhdessä Akavan kanssa työryhmän raporttiin lausuman, jolla haluttiin tuoda julki, että työryhmässä keskusteltiin pitkään kahden eri laskentatavan vahvuuksista. Laadullisen työllistymisen arviointi on aimo harppaus eteenpäin korkeakoulujen taloudellisessa ohjauksessa. Toivottavasti se myös toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla, kyselyn ja vankan tilastotiedon yhdistelmällä.

Tapio Heiskari,
SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija

2 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >