Valmistu jo!

Viime päivinä Twitterissä on keskusteltu opintojen suorittamisen kestosta. Tutkintojen suoritusaikojen lyhentäminen on ikuinen puheenaihe ja linkittyy tällä kertaa uuteen rahoitusmalliin. Rahoitusmalli tulee palkitsemaan yliopistoja tavoiteajoissa suoritetuista alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista. Tapio Määttä sen ytimekkäästi ilmaisi – onko tavoiteajassa valmistuminen oikeasti tärkeää, jostain muusta syystä kuin yliopiston rahoitusmallin vuoksi? 

Opintoaikojen lyhentämistä perustellaan työurien pidentämisellä. Aiheesta keskustellaan antaen ymmärtää, että opiskelijan työura alkaa vasta silloin, kun hän ottaa maisterin paperit ulos. Harvalla tämä pitää oikeasti paikkansa, sillä opintojen ohessa tehdään usein töitä. Euroopan tasolla opiskeluajat eivät olekaan Suomessa poikkeuksellisen pitkiä, jos otetaan huomioon opintoihin tosiasiallisesti käytetty aika.  Lisäksi siirtymät työelämään ovat Suomessa sujuvia ja ensimmäisen työpaikan laatu on korkea moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Nykyisissä opintoajoissa ei sinällään voikaan nähdä olevan niin suurta ongelmaa, kun väitetään.

Opintojen kestoa on koitettu lyhentää esimerkiksi tiukentamalla opintotuen ehtoja ja tukikuukausia vähentämällä. Opintojen riittämätön edistyminen on rangaistava teko, jonka johdosta opintotuen maksaminen voidaan katkaista ja enimmäistukiajan päättyessä evätä mahdollisuus palata tuen piiriin. Tuelta pois putoaminen voi olla kuolinisku yksittäiselle tutkinnolle. Jok’ikisen on pakko järjestää toimeentulonsa elämiseen, mutta kukaan ei pakota viimeistelemään opintoja. Opintotuen saaminen edellyttää päätoimisia opintoja ja taloudellisen tuen tarvetta. Nykymuodossaan se syrjii niitä opiskelijoita, joilla tuen tarve olisi suurin. 

Opiskeluaikaan kohdistuu samaan aikaan kahdenlaista painetta: toisaalta halutaan että opiskelijat valmistuvat yhä nopeammin ja toisaalta opinnoista pitää ottaa yhä enemmän irti. Opiskelijoita kannustetaan tekemään opiskelijavaihto, suorittamaan opinnot hyvillä arvosanoilla, luomaan verkostoja työelämään, käymään harjoittelussa, ehkä kahdessa, ja olemaan aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa. Kaikki nämä ovat hienoja mahdollisuuksia ja hyödyllisiä oppimis- ja elämänkokemuksia. Niiden mahduttaminen viiteen vuoteen vain on lähes mahdotonta. 

Opintojen aikana tapahtuu elämä. On meille kaikille parempi, jos valmistuvalla opiskelijalla oikeasti on kaikki riittävät tiedot ja taidot, kokemus ja henkinen hyvinvointi kasassa ennen valmistumista. Joten opiskelija, kun koko yhteiskunta huutaa ”valmistu jo!”, muista että opiskeluaika on myös aikaa sinulle kokea, oppia ja kasvaa ihmisenä. Opintovuosien määrä ei ole se olennainen asia, minkä kannat mukanasi valmistuttuasi.

 

Helmi Andersson

Kirjoittaja on SYL:n hallituksen jäsen

1 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >