Vuoden 2025 Nuorisobarometri paljastaa nuorten keskuudessa vallitsevan poikkeuksellisen vahvan tahdon kouluttautua. Peräti 81% vastaajista tavoittelee korkeakoulututkintoa, ja lähes puolet (47 %) tähtää nimenomaan yliopistoon. Vaikka julkisessa keskustelussa ollaan huolissaan oppimistuloksista, nuoret itse viestittävät lujasta uskosta siihen, että sivistys ja osaaminen kantavat tulevaisuudessa.

Nuorten luottamus omiin kykyihinsä on vakuuttavaa: seitsemän kymmenestä tutkintoa tavoittelevasta nuoresta uskoo saavuttavansa päämääränsä. Moni uskoo pystyvänsä jopa nykyistä tavoitettaan korkeampaan tutkintoon. Tämä kunnianhimo on yhteiskunnallinen moottori, jota tulisi vaalia. Erityisen tärkeää tämä on, kun kansallisessa koulutusvisiossa tavoitellaan korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden nostamista 50 prosenttiin. Tällä hetkellä Suomi kuuluu kuitenkin OECD-maiden heikoimpaan kolmannekseen nuorten aikuisten korkeakoulutettujen osuudessa.

Suomessa on valtava määrä potentiaalia nuorissa, jotka haluavat korkeakoulutuksen piiriin. Jotta tämä potentiaali ei jäisi hyödyntämättä taustasta riippumatta, maksuton koulutus on säilytettävä järjestelmän kulmakivenä. Se on ensisijainen keino varmistaa, että koulutuspolut pysyvät avoimina kaikille nuorille. Suomen osaamistason nostaminen vaatii hallituskaudet ylittävän, parlamentaarisesti hyväksytyn suunnitelman, jolla sitoudutaan vahvistamaan pysyvästi koulutuksen rahoitusta ja resursseja. Pitkäjänteinen resursointi mahdollistaisi aloituspaikkojen pysyvän lisäämisen.

Nuoret haluavat kouluttautua ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Koulutus nähdään merkityksellisenä polkuna, joka tarjoaa paitsi välineitä pärjäämiseen, myös sisäistä tyydytystä. Vaikka asenteet ovat positiivisia, barometri paljastaa myös huolestuttavia varjoja. Nuoret elävät jatkuvassa odotusten ristipaineessa, ja koulutukseen liittyvät paineet ovat uurtaneet tiensä syvälle heidän arkeensa ja identiteettiinsä. Nykyinen järjestelmä vaatii yhä nopeampaa valmistumista sekä virheettömiä valintoja jo varhaisessa vaiheessa. Kun koulutuksen sivistävä rooli ja oppimisen ilo hautautuvat suorituspaineiden alle, yhteiskunta on vaarassa hukata jotain olennaista.

Osaamistason nostaminen on kriittinen haaste, sillä 25–34-vuotiaiden korkeakoulutettujen osuus on polkenut paikoillaan koko 2000-luvun. Nuorisobarometrin tulokset osoittavat, ettei tavoitteiden saavuttaminen jää kiinni nuorten tahdosta. Potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen vaatii kuitenkin järjestelmätason ratkaisuja: pitkäjänteisen rahoituksen, aloituspaikkojen pysyvää lisäämistä, koulutuspolkujen joustavuuden parantamista väärien valintojen pelon hälventämiseksi sekä opiskeluhyvinvoinnin ja toimeentulon turvaamista. Näin taloudellinen epävarmuus ei muodostu esteeksi tutkinnon suorittamiselle.

Yhteiskunnan viesti nuorille on usein ristiriitainen: heidän pitäisi valmistua nopeasti, siirtyä tehokkaasti työelämään, pelastaa planeetta ja perustaa perhe, jotta syntyvyys ei romahda. Kuten eräs 21-vuotias barometrissä toteaa: ”Tekeepä nuori minkä ratkaisun tahansa, se on jonkun tahon mielestä väärä”. Meidän on huolehdittava, ettei nuorten luja tahto horju jo ennen valmistumista. Usko koulutukseen on lupaus tulevasta, ja meidän on pidettävä huoli, että tuo lupaus on nuorelle itselleen elämisen arvoinen. Koulutusjärjestelmän on tuettava nuoren luottamusta itseensä ja tarjottava tilaa aidolle sivistykselle.

Tämä sukupolvi on valmis tarttumaan tulevaisuuden haasteisiin ja näkee sivistymisen suurena mahdollisuutena. Se on kansallinen ylpeyden aihe, jota yhteiskunnan on tuettava kaikin keinoin.

Lisätietoja:

Anna Oksanen
Koulutuspolitiikan asiantuntija
041 515 2230
anna.oksanen@syl.fi