Orpon hallituksen hallitusohjelmassa linjattiin, että Suomen kansalaisuuden saamisen kriteerejä tiukennetaan. Tätä kirjausta lähdettiin toteuttamaan kansalaisuuslain muutoksilla, jotka on pilkottu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kansalaisuuden saamiseksi vaadittu asumisaika piteni viidestä kahdeksaan vuoteen. Tietyin poikkeuksin asumisaika voi säilyä viidessä vuodessa: esimerkiksi jos henkilö pystyy todistamaan osaavansa tyydyttävästi suomea tai ruotsia. Muutokset astuivat voimaan viime vuoden syksyllä ilman siirtymäaikaa.
Toisen vaiheen muutokset hyväksyttiin lokakuussa eduskunnassa. Uusissa muutoksissa muun muassa kansalaisuutta hakevan toimeentuloedellytykset tiukkenevat siten, että hakija ei voi olla turvautunut hakemuksen jättämisestä viimeisen kahden vuoden aikana yli kolmen kuukauden ajan työttömyysetuuteen tai toimeentulotukeen. Muutokset astuvat voimaan 17.12.2025 ilman siirtymäaikaa. Ennen tätä jätettyjä hakemuksia käsitellään vanhan kansalaisuuslain mukaisesti.
Näitä uudistuksia yhdistää se, ettei kummassakaan osassa ole siirtymäaikaa muutoksille. Kun kansalaisuuden saamisen ehtoihin tehdään näin merkittäviä kiristyksiä, tulisi kansalaisuuden hakemista harkitsevilla olla mahdollisuus sopeuttaa omaa toimintaansa siten, että he voivat täyttää uudet tiukemmat kansalaisuuden saamisen ehdot. Kohtuullinen minimisiirtymäaika näille muutoksille olisi kaksi vuotta, sillä voimaan astuvissa toimeentuloedellytyksissä tarkastellaan henkilön turvautumista työttyömyysetuuteen tai toimeentulotukeen kuluneen kahden vuoden ajalta.
Voimaan astuvien uudistusten ongelmallisuuden havainnollistaa seuraava kuvitteellinen mutta realistinen esimerkki. Esimerkin henkilö Anna on oleskellut Suomessa neljä vuotta ja suorittanut maisterin tutkinnon sekä opiskellut suomen kieltä, jota hän taitaa vähintään tyydyttävän tasoisesti. Anna on käynyt koko ajan töissä elättääkseen itsensä ja maksaakseen korkeat lukuvuosimaksut. Hän valmistui viime keväänä ja harkitsi tohtoriopintojen aloittamista, sillä hänen olisi ollut mahdollista saada rahoitus väitöskirjan tekemiselle. Anna kuitenkin sai työtarjouksen kasvavasta startup-firmasta ja hän otti sen vastaan innoissaan, sillä Anna paloi halusta laittaa osaamisensa käytäntöön.
Anna kuitenkin ehti työskennellä firmassa vain alkusyksyyn saakka, kun firmassa käytiin YT-neuvottelut ja hänet irtisanottiin. Anna jäi työttömäksi ja nostaa työttömyysetuutta etsiessään töitä. Anna oli haaveillut Suomen kansalaisuuden hakemisesta ensi vuoden syksyllä, kun viiden vuoden asumisaika tulisi täyteen. Nyt hänen haaveidensa yllä vallitsee syvä epävarmuus, koska hän voi joutua nostamaan työttömyysetuutta yli kolme kuukautta. Koska syksyllä hyväksytyt lakimuutokset tulevat voimaan jo joulukuussa, ei Annalla ollut mahdollisuutta tehdä erilaisia ratkaisuja riittävän ajoissa, kuten valita tohtoriopintojen aloittaminen työtarjoukseen tarttumisen sijasta. Anna ei ole myöskään asunut Suomessa riittävän pitkään, joten hän ei voi hakea kansalaisuutta tänä syksynä, kun hakemuksia tulkitaan vielä vanhan lain mukaisesti.
On suotavaa kysyä, onko uudessa laissa ja sen voimaantulossa ilman siirtymäaikaa mitään järkeä, kun esimerkin kaltainen henkilö, joka on osoittanut ahkeruutensa ja motivaationsa, voidaan jättää ilman kansalaisuutta? Tuskin. Ja tuskin se palvelee Suomenkaan etua. Orpon hallituksen maahanmuuttopolitiikassa korostuu ristiriitaisuus sen välillä, halutaanko Suomeen lisää osaajia vai rajat kiinni. Ja kyetäänkö näitä osaajia näkemään (pelkän) halpatyövoiman sijaan arvokkaina yksilöinä ja uusina suomalaisina, jotka haluavat rakentaa tulevaisuuttaan ja yhteiskuntaamme ilman tarpeettomia esteitä kansalaisuuden saamiselle. Kansalaisuuslain kiristyksien kansalaisuuskoetta koskeva kolmas vaihe, joka koskee kansalaisuuskoetta, on tulossa eduskuntaan lakiesityksenä vielä tämän syysistuntokauden aikana. Mahtaakohan siinä olla siirtymäaikaa?
