Edellisten vaalien krapulasta on tuskin selvitty, vaalitulos oli historiallisen tasainen ja hallitusohjelmaneuvotteluista povataan vaikeita. Vaalikiima on kuitenkin suunnattava jo kohti seuraavaa koitosta: Euroopan parlamentin kokoonpanosta päätetään 26.5.
Eduskuntavaalit ovat aiheuttaneet taisteluväsymystä itse kunkin kohdalla, mutta vaikuttaminen kutsuu. Nämäkin vaalit kaipaavat nuoria, sillä myös Euroopan tasolla tehdään päätöksiä juuri meidän tulevaisuudestamme. Unionin tason päätöksenteko vaikuttaa merkittävästi kansalliseen toimintaan. Nukkumiseen ei ole varaa, varsinkaan meillä, jotka haluamme elää ja hengittää tällä planeetalla vielä 2080-luvulla.
Minä olen huolissani ajatuksista, jotka monissa valtioissa saavat kannatusta. Siitä, että ihmisarvo ei olisikaan jakamaton tai että ihmisoikeudet kuuluisivat vain harvoille. Siitä, että ilmastonmuutos voitaisiin jättää omaan arvoonsa ja palata asiaan vasta sitten, kun on auttamattomasti liian myöhäistä. Olen huolissani siitä, että yhteistyön sijaan yhteiskunnat polarisoituvat entisestään ja Eurooppa sen mukana.
Aktivoitumista uurnille hakeutumiseen kaivataan siis kipeästi. Ihmisoikeuksia puolustava, ilmastonmuutosta torjuva ja rauhaa edistävä Eurooppa tarvitsee tekijänsä, eikä kukaan päädy parlamenttiin ilman samat arvot jakavia äänestäjiä.
Vuoden 2014 eurovaaleissa nuorimmasta äänioikeutetusta ikäluokasta äänesti vain 10 prosenttia. Se on surullista, sillä samat nuoret ovat selkeästi EU-myönteisempiä kuin vanhemmat äänestäjät. Surullista on myös Suomen äänestysaktiivisuus eurovaaleissa ylipäänsä: edellisellä kerralla äänioikeuttaan käytti vain kaksi viidestä äänestysikäisistä. Hurraamista ei ole myöskään koko EU:n äänestysprosentissa, joka oli viimeksi 42,61 %.
Meidän ei pidä tyytyä näihin lukuihin. Näissä vaaleissa voimme olla aktiivisempia, ja osoittaa sen, mikä arvotasolla näkyy esimerkiksi tämän vuoden Nuorisobarometrissa: Eurooppa kiinnostaa, EU nähdään Suomelle hyvänä asiana ja lähes 90 prosenttia kokee itsensä ainakin jonkin verran eurooppalaiseksi. Juuri sinulla on mahdollisuus päättää Euroopan suunnasta. Käytä se.
Olen pohtinut paljon sitä, miksi erityisesti nuoret jättävät valtaansa käyttämättä, vaikka se annetaan tarjottimella. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tai vapaat ja demokraattiset vaalit eivät nimittäin ole itsestäänselvyys. On valtioita, joissa minulla nuorena naisena ei kuuluisi olla mielipiteitä eikä äänioikeus olisi asia, jota käyttämään olisin kasvanut. On maita, joissa tulosta vääristellään ja äänilipukkeita vaihdetaan toisiin.
Vaalitutkijoiden mukaan yksilön sosioekonomisella taustalla on merkitystä äänestämisen kannalta: hyväosaiset äänestävät todennäköisemmin. Korkeakoulutettu kävelee selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä vaaliuurnalle asti, samoin tekee korkeakoulutettujen lapsi. Suomi on valitettavasti äänestämisen luokkayhteiskunta. Tilannetta pitäisi purkaa aktiivisemmalla demokratiakasvatuksella läpi koulutuspolun. Vaikka tuo muutos tehtäisiin tällä sekunnilla, se ei kuitenkaan vaikuttaisi parin viikon päästä käytäviin eurovaaleihin.
Mulla ja sulla on kuitenkin mahdollisuus nostaa nuorten aktiivisuutta äänestämällä itse ja kannustamalla jokaista kaveriakin äänestämään. Jos valinta ehdokkaiden välillä tuntuu vaikealta, kysy apua. Näissäkin vaaleissa on ehdolla todella päteviä nuoria ehdokkaita. Tee vaalikoneita ja tutustu ehdokkaisiin, käy vaalitoreilla ja kuuntele paneeleita. Kävele äänestyspaikalle viimeistään 26.5. ja piirrä numero paperiin.
Jos taas kuulut niihin, jotka harrastavat EU-politiikkaa, touhuavat vaalikampanjoissa ja ovat ehkä jo päättäneet, ketä äänestävät, auta epävarmempia löytämään oma ehdokas. Niitä on tarjolla puolueesta riippumatta. Kannetaan kortemme kekoon demokratian puolesta.
Me kaikki voidaan rakentaa parempi Eurooppa, yhdessä. Äänestä.
Sanni Lehtinen
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja, joka auttaa mielellään myös juuri sinua löytämään oman eurovaaliehdokkaan. Mut löytää kaikista someista @sannileh, laita viestiä!
