Tänään moni opiskelija ja vastavalmistunut maksaa taas opintolainojensa korkoja. Korkoa lainasta, jota on pakotettu nostamaan arjen kustannusten kattamiseksi.
Vielä 2010-luvun alussa vastavalmistuneen maisterin keskimääräinen lainamäärä oli 8 000 euroa, kun vuonna 2024 summa oli jo 24 700 euroa. Kuluvan hallituskauden muutokset eivät tässä kasvussa vielä edes näy, sillä opintotukea on vielä viime vuosina muutettu edelleen lainapainotteisemmaksi. Samalla kun opintotuen indeksikorotukset on jäädytetty, asumistukea leikattu ja siirrytty opintotuen asumislisälle, on opintolainan valtiontakausta nostettu. Tulevina vuosina vastavalmistuneiden lainamäärät tulevatkin siis nousemaan 30 000 – 40 000 euroon.
Nuorten aikuisten toivotaan hakeutuvan korkeakoulutukseen yhä enenevissä määrin. Samaan aikaan opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolta suomalainen yhteiskunta olettaa velkaantumista arjen kuluista selviämiseksi. Kelan julkaisemien opiskelijan viitebudjettien myötä käy kiistämättä selväksi, ettei eläminen opintorahalla ja opintotuen asumislisällä ole mahdollista. Pääkaupunkiseudulla elävän opiskelija opintoraha ja asumislisä eivät riitä keskimäärin edes asunnon vuokraan, puhumattakaan muista pakollisista menoista kuten ruuasta, lääkkeistä tai puhelinliittymästä. Eikä ruoho ole vihreämpää muuallakaan, sillä tuet eivät pääkaupunkiseudun ulkopuolellakaan riitä kaikkien pakollisten kulujen kattamiseen.
Millaisia seurauksia tällä on suomalaisten nuorten mahdollisuuksiin kouluttautua? Keväällä julkaistun nuorisobarometrin mukaan noin 80 % nuorista haluaa korkeakouluun, mutta pakkovelkaantuminen opiskelujen aikana voi säikäyttää erityisesti matalammasta sosioekonomisesta taustasta ponnistavat nuoret. Ja vaikka korkeakoulutus onkin aina kannattavaa, voi nykyinen vaikea työllisyystilanne ajaa myös epäilemään omaa lainan takaisinmaksukykyä tulevaisuudessa.
Ensisijaisesti kyse onkin nykyisten ja tulevien opiskelijasukupolvien elämistä. Mutta on opintolainamäärien kasvu kallista myös valtiolle. Kun vuonna 2020 valtion maksettavaksi siirtyi 24,9 miljoonaa euroa opintolainoja, nousivat takausvastuumenoista aiheutuneet kustannukset viime vuonna jo yli 100 miljoonaan.
Orpon hallituskauden ajan työstetystä opintotuen kokonaisuudistuksesta odotettiin helpotusta opiskelijoiden toimeentuloahdinkoon. Hallitusohjelmaan kirjattiinkin tavoitteeksi, että opintotuki mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Tavoite on opiskelijoiden näkökulmasta kaivattu. Hallituksen esitys uudesta opintoetuuslaista puhuu kuitenkin karua kieltä siitä, miten täysipäiväinen opiskelu voi opiskelijalle enää olla vaihtoehto: lainaa nostamalla.
Myös opintolainaa oltaisiin voitu kehittää niin, että lainan turvallisuudesta ja opintovelallisista huolehdittaisiin paremmin. Uudistusta valmistelevalle työryhmälle tuotiin tähän useita vaihtoehtoja. SYLin ehdotukset vuosittaisesta opintolainahyvityksestä sekä opintolainan korkosuojasta olisivat muokanneet lainapainotteista järjestelmää kannustavammaksi sekä tuoneet helpotusta korkojenmaksupäiviin. Samoin korkoavustuksen tulorajojen nostaminen olisi auttanut pienituloisia opintovelallisia. Näihin ehdotuksiin ei kuitenkaan tartuttu ja nyt toimet lainaturvallisuuden parantamiseksi jäävät laihoiksi. Hallituksen esityksessä tartuttiin erityisesti opintolainahyvitykseen – vain kohdentaen sitä entistä enemmän hyvin opinnoissaan pärjääville.
Millaista kokonaisuudistusta opintotuki oikeasti kaipaisi? Kun nykyisestä lainapainotteisesta järjestelmästä kärsivät sekä nuoret ihmiset kuin myös valtion talous on ratkaisu hyvin yksinkertainen: lainapainotteisuuden purkaminen opintorahan tasoa korottamalla. Samalla niin opintorahan kuin asumislisän taso tulee turvata indeksikorotuksilla. Asumislisän indeksiin sitomisesta olisi hyvä aloittaa – jo nykyisen opintotuen kokonaisuudistuksen yhteydessä.
