Olin väärässä.
Asiantuntijatyöhön kuuluu isona osana oman työn reflektointi, purkaminen ja arvioiminen. Viime kuukausien aikana olen tullut siihen tulokseen, että tilannearviomme oli väärä. Siinä ei auta selittelyt, vaan arvio on korjattava ja on lähdettävä etsimään parempia tapoja luovia uudessa edunvalvonnallisessa tilanteessa.
Ylioppilaskunnat päättivät vuonna 2015 SYL:n liittokokouksessa, että opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi opiskelijoiden suurimman menoerän, asumisen kustannusten, tukeminen on siirrettävä pois opintotuen tuuliselta momentilta. Ylioppilaskunnat näkivät, että jo vuosia jatkunut opintotuen jatkuva leikkaaminen ja rukkaaminen ei tule loppumaan Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan kirjattuihin leikkauksiin, vaan on valmistauduttava siihen, että opiskelijoiden toimeentuloa turvataan muilla tavoin kuin opintotukeen hirttäytymällä.
Ajatuksemme oli, että siirtämällä opiskelijat yleisen asumistuen (YLAT) piiriin saamme siirrettyä pienituloiset opiskelijat erityisryhmän etuudelta yleiselle, pienituloisille suomalaisille tarkoitettuun etuuteen. Toki yleinen asumistuki oli myös tasoltaan parempi, ympärivuotinen ja turvasi kaikkein pienituloisimpien opiskelijoiden toimeentuloa kalliiden asumiskustannusten korkeakoulukaupungeissa, mutta taustalla oli myös syvempi periaatteellinen ajatus opiskelijoiden etuuksien edunvalvontaan: yleisempi on parempi.
Eihän kukaan täysjärkinen poliitikko esittäisi neljänneksen leikkausta kaikkien pienituloisten nostamaan etuuteen kuten opintotuessa on kehdattu tehdä? Opiskelijat olisivat yleisessä asumistuessa osa suurempaa kokonaisuutta ja siinä suuremmassa kokonaisuudessa paremmin turvattu hallitusten röyhkeimmiltä leikkausehdotuksilta. Jos olen kuullut tornihuhuja oikein, emme olleet väärässä pelkästään siinä, että yleinen etuus turvaisi opiskelijoita leikkauksilta paremmin, vaan olimme väärässä myös siitä, etteikö asumistukeen kehdattaisi esittää massiivisia leikkauksia. Opiskelijoiden YLAT-siirrosta päättämisen jälkeen on hallituksen pöydällä ollut kuulemani mukaan esitys jopa 15% tasoleikkauksesta yleiseen asumistukeen.
Aikajanan kertauksena: hallitus teki periaatepäätöksen opiskelijoiden siirrosta yleisen asumistuen piiriin kehysriihessä 2016, lakiluonnos passitettiin eteenpäin saman vuoden syksynä, hallituksen esitys vahvistettiin laiksi vuoden viimeisinä päivinä 29.12.2016 ja laki tuli voimaan virallisesti 1.8.2017. Ennen kuin opiskelija oli ehtinyt saamaan senttiäkään yleistä asumistukea, oli suoraan opiskelijoiden asumistukeen vaikuttavia etuusmuutoksia ehdotettu jo kaksi kappaletta. Ensimmäinen tuli maaliskuussa, kun valtiovarainministeriön kannustinloukkutyöryhmä ehdotteli, että opiskelijoiden opintolaina tulisi ottaa huomioon tulona etuutta myönnettäessä. Toisena, reilua kuukautta myöhemmin, hallitus kehitteli puoliväliriihessään ehdotuksen neliövuokrakaton palauttamisesta yleiseen asumistukeen.
Jälkimmäinen ehdotus lähetettiin valmisteluun sosiaali- ja terveysministeriöön. Käytännössä kaikki tahot Kansaneläkelaitoksesta ekonomisteihin ja etujärjestöihin vastustivat neliövuokrakattoa ja loppuviimein STM:kin totesi, että neliövuokrakaton säätäminen laiksi ei ole järkevää. Hallitus päätti budjettiriihessään korvata kaatuvan neliövuokrakaton osa-asunnon normilla perinteisellä Hail Mary -taktiikalla: jotain piti tehdä, joten jotain tehtiin.
Osa-asunnon normi on nyt kaikkinensa kolmas esitys, joka kohdistaa etuusleikkauksen suoralla tavalla erityisesti opiskelijoihin. En edes lähde laskemaan mukaan muita hallituksen esittämiä muutoksia, kuten indeksimuutoksia ja enimmäisasumismenojen jäädytyksiä, sillä ne kohdistuvat kohtalaisen tasaisesti kaikille tuensaajille.
Olen siis ollut aika paljonkin väärässä.
Kummallisinta tässä opiskelijoiden etuuksien ympärillä käyvässä kuhinassa on se täydellinen kokonaiskuvan puute, joilla asioita valmistellaan. Opiskelijoiden YLAT-siirron lakiesitystä valmisteltaessa kansanedustajien ja sosiaali- ja terveysministeriön huoli opiskelijoiden asumiskäyttäytymisen muuttumisesta oli valtava. Entä jos kaikki opiskelijat haluavat jatkossa asua vain yksiöissä? Miten kimppa- ja soluasuminen pidetään opiskelijoille houkuttelevana myös tasoltaan paremmalle yleiselle asumistuelle siirtymisen jälkeen?
Näitä huolia ei näkynyt enää mailla eikä halmeilla, kun ministeriössä on viime kuukaudet valmisteltu osa-asunnon normia, joka leikkaa asumistukea juuri edellä mainituilta kimppa- ja soluasujilta. Oireellisimpana esimerkkinä STM:n haluttomuudesta tarkastella opiskelijan toimeentulokysymyksiä kokonaisuutena on se, että se ei YLAT-lakiluonnoksen lausuntokierroksella edes kysynyt opetus- ja kulttuuriministeriön näkemystä lakiluonnoksesta. OKM päätti lausua pyytämättä, jättäen STM:lle loppukaneetin:
“Opetus- ja kulttuuriministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua lakimuutoksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on opiskelijoiden olosuhteisiin liittyvää asiantuntemusta, jota ministeriö toivoo hyödynnettävän jatkossakin asumistukea uudistettaessa.”
Nuorisokielellä sanoen: burn.
Nyt me ylioppilasliikkeessä odotamme sormet ja varpaat ristissä, että josko edes eduskunta olisi asian kanssa hereillä, kun mm. osa-asunnon normia käsittelevä hallituksen esitys tulee eduskuntaan tulevien viikkojen aikana.
Opiskelijoiden toimeentuloasioista vastaavana asiantuntijana minulla ei ole varaa vaipua kyynisyyteen. Tosiasia on kuitenkin se, että opiskelijoiden etuuksien suunnitelmaton ronklaaminen on jatkunut jo pitkään ilman minkäännäköistä ajatusta siitä, että jatkuvien lakimuutosten sarjan vaikutuksia joskus arvioitaisiin. Minä en kuitenkaan tarvitse erillistä arviointityöryhmää toteamaan, että opiskelijoiden kuluttajansuoja on hyvin heikolla tasolla: nuori ei voi opiskelijaksi hakiessaan olla ollenkaan varma siitä, minkälainen hänen toimeentulotilanteensa tulee opiskeluaikana olemaan. On sanomattakin selvää, että pienillä tuloilla taiteileville opiskelijoille tällainen epävarmuus aiheuttaa huolta sekä pahimmillaan hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn heikkenemistä.
Tässä poliittisten ambitioiden melskeessä on tuntunut unohtuvan se etuusjärjestelmien pääasiallinen tavoite: täyspäiväisen opiskelun ja opiskelijoiden toimeentulon tukeminen. Nyt jos koskaan tarvittaisiin opiskelurauhanturvaajia, jotka palauttaisivat nämä asiat opiskelijoiden etuusmuutosten keskiöön.
Silja Silvasti, SYL:n sosiaalipolitiikan asiantuntija
