Kohti vielä toimivampaa EU:ta – 48 hours of democracy

Saimme viime viikolla kollegani Fatun kanssa tilaisuuden osallistua Brysselissä European Movement Internationalin järjestämään 48 hours of democracy -tapahtumaan. Kaksipäiväisen intensiivisession tarkoituksena oli kokoontua yhteen keksimään uusia ideoita eurooppalaisen demokratian ja EU:n kehittämiseksi. Tapahtuman konsepti oli rakennettu lähes kokonaan yhdessä tekemisen ja ideoimisen varaan, joten luvassa ei todellakaan ollut luutuneita luentoja tai synkeää seminaaria.

Meidät osallistujat oli jaettu jo ennakkoon ryhmiin, joiden kunkin tehtävänantona oli vain yksi sana. Oman ryhmäni sana oli movement, Fatun ryhmällä puolestaan inspire. Muiden ryhmien sanat olivat learn, teach, support, dream, act, share, play ja fight. Tehtävänämme oli aluksi yksinkertaisesti kokoontua ryhmään keskustelemaan, mitä eri ilmiöitä tai ideoita sanasta tulisi ryhmässä mieleen. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi ihmisiä kuudesta muusta Euroopan maasta, mikä sai minut jännittämään etukäteen melko paljonkin.

Huomasin onnekseni melkein heti, että jännitys oli ollut turhaa. Ryhmämme innostui keskustelemaan tosi laajasti ideoiden, ajatusten ja ihmisten liikkuvuudesta ja sitä kautta eurooppalaisen identiteetin vahvistamisesta ja asenneilmapiirin muutoksesta. Ihmettelin useaan kertaan keskustelumme aikana, miten samanlaisia fiiliksiä eurooppalaisuudesta vaikkapa espanjalaisilla, kreikkalaisilla tai italialaisilla voi olla kuin meillä täällä pohjoisessakin. Edustimme erilaisia kansoja ja kansallisvaltioita erilaisista taustoista, mutta kaikilla meillä oli jaettu halu viedä Eurooppaa eteenpäin ja kehittää Euroopan unionia paremmaksi niin, että kansalaisilla olisi enemmän aitoja osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Ihan pelkkään fiilistelyyn tapahtuman järjestäjät (sen enempää kuin me osallistujatkaan) eivät olisi olleet tyytyväisiä, vaan keskustelun ohessa oli tarkoitus saada aikaan konkreettisia ehdotuksia kyseisen asian kehittämiseksi EU:ssa. Saimme myös kiertää kuulemassa ja jatkokehittämässä muiden ryhmien ideoita. Kaikki 11 ryhmää keksivät hienoja tapoja tuoda EU:ta lähemmäs kansalaisia, parantaa kansallisvaltioiden rajat ylittävää yhteistyötä, luoda eurooppalaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja niin edelleen.

Tapahtuman toisena päivänä jatkoimme ideoiden hiomista konkreettisemmiksi ja valmistelimme myös noin seitsemän minuutin pituisen pitchauksen muille ryhmille esitettäväksi. Ideoista parhaat palkittiin. Raadin arvion mukaan parhaiksi ideoiksi nousivat lopulta naisten laajempaan päätöksentekoon osallistumiseen tähtäävä Power to women  -projekti sekä projekti, jonka tavoitteena on perustaa eri puolille Eurooppaa demokratiafestivaaleja. Jälkimmäisen idean taustalla olivat Ruotsin Almedalsveckan ja SuomiAreena. Monessa Euroopan maassa on ennenkuulumatonta, että politiikka rantautuu kansalaisten keskuuteen ja kansalaisjärjestöt voivat osallistua keskusteluun yhteisessä yleisötapahtumassa.

Pohdiskelen tätä kirjoittaessani Brysselin Zaventemin lentokentällä, mitä tapahtumasta jäi lopulta käteen. Kaikkien niiden kiinnostavien ideoiden ja inspiroivien kohtaamisten lisäksi saimme Fatun kanssa paljon toteuttamiskelpoisia ideoita myös muuhun työhömme SYL:ssä aina viestinnällisistä kampanjoista lähtien. Kaikkein tärkein anti tapahtumasta minulle itselleni oli kuitenkin se, että sain parin päivän ajan keskittyä ajattelemaan isoa kuvaa ja eurooppalaista viitekehystä. Siis sitä, miten voisimme kukin tahollamme vaikuttaa siihen, että EU toimisi nykyistä paremmin ja me EU:n kansalaiset kokisimme sen omaksemme. Opiskelijaliikettäkin tarvitaan aktiivisena toimijana mukaan Euroopan ja EU:n kehittämiseen, sillä nyt tehtävät ratkaisut EU:n tulevaisuudesta tulevat koskettamaan suoraan korkeakouluopiskelijoita ja valmistuvia nuoria aikuisia, joilla on koko tulevaisuus edessään.

Ajatukseni palaavat seuraavalla viikollakin #48hdemocracy:n ensimmäiseen iltaan ja matkaamme hotellille. Kuljimme kotimatkallamme kodittoman perheen ohi, jota en taida unohtaa ihan heti. Olen nähnyt matkoillani kodittomuutta ja kurjuutta paljonkin, mutta tämä tapaus pysäytti erityisellä tavalla. Kahden aikuisen välissä nimittäin nukkui kadulla makuupussissa pieni lapsi. Tyhjät rattaat olivat nukkuvan perheen vieressä nojallaan seinää vasten, ja siinä tuo kolmihenkinen perhe nukkui suojanaan pari pahvipalaa makuupussiensa lisäksi. Osattomuus ja eriarvoisuus ovat voimakkaasti läsnä myös EU:n pääkaupungissa Brysselissä.

Emme voi sulkea silmiämme köyhyydeltä ja osattomuudelta, jota EU:n alueellakin on paljon. Meillä on velvollisuus kehittää unionia sellaiseen suuntaan, että kaikilla olisi mahdollisuus turvalliseen ja hyvään elämään. Eurooppa ja EU eivät todellakaan ole valmiita. Siksi kokemusten jakamista, toisiltamme oppimista ja yhteistyötä tarvitaan.

 

Eero Manninen

SYL:n pääsihteeri

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.