On helppoa (ja tyhmää) jättää vastuu nuorille

Eduskuntavaalikevät. Menneen talven lumisateet ovat tukkineet kadut niin suurella määrällä lunta, että pienemmät tiet uhkaavat jäädä auraamatta. Pääväylien kunnossapito on priorisoitu korkealle, jotta suuret lakipaketit eivät hukkuisi kinoksiin. Kansa odottaa jännityksellä, saapuuko viimeinenkin VR:n juna aikataulun mukaisesti paikalle, vai joudutaanko loppumatkaksi hyppäämään bussin kyytiin? Keväinen viserrys on alkanut poikkeuksellisen aikaisin. Kansanedustajaehdokkaat, puolueiden viestintäkoneistot, kansalaisjärjestöt ja aktiiviset kansalaiset laulavat kilpaa niin sosiaalisessa mediassa kuin torikojuillakin. Tavoite on yhteinen: kertoa äänestäjälle heidän visionsa paremmasta yhteiskunnasta. Antaa lupaus paremmasta huomisesta.

Nuoren silmissä tulevaisuus ei välttämättä näytä valoisalta. Ikäluokkien välinen tulokehitys on hälyttävä: 2029-vuotiaiden suhteellinen tulokehitys on kymmeniä prosentteja hitaampaa kuin muissa ikäluokissa. 3039-vuotiailla mediaanitulot ovat laskeneet viimeisen seitsemän vuoden aikana. HS-artikkelissa 2029-vuotiaiden hidasta tulokehitystä perustellaan sillä, että ryhmään kuuluu paljon opiskelijoita ja nuorille tarjolla olevien töiden tulotaso on sieltä matalasta päästä.

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Työn murroksen vaikutukset alkavat näkyä ensimmäisenä nuoressa sukupolvessa. Vakituinen työsuhde ei tule kuuloonkaan uran alkupuolella. Se heijastuu palkkakehitykseen. Samanaikaisesti leikkaukset sosiaaliturvasta näkyvät suoraan nuorten käytössä olevissa tuloissa. Opiskelijat ovat olleet kahden edellisen vaalikauden suurimpia häviäjiä. Jo lähtötaso käytössä olevien tulojen osalta oli heikoimmasta päästä.  

Leikkauksia opiskelijan sosiaaliturvaan on kuitenkin pyritty kompensoimaan mahdollisuudella nostaa enemmän opintolainaa. Päättäjät asettivat tavoitteeksi, että jokaisella opiskelijalla olisi käytössään vähintään 1100 euroa kuukaudessa. Tämä saatiin toteutettua. Tosin – tämän myötä yli puolet opiskelijan toimeentulosta on velkarahaa.

Opintolainan määrää korotettiin vuosina 2014 ja 2017, mikä näkyy räjähdysmäisenä kasvuna valtion takaamien opintolainojen määrässä. Vuoden 2013 jälkeen opintolainakanta on kaksinkertaistunut. Suomen Pankin arvioiden mukaan neljän (4) miljardin raja voi mennä rikki jo alkuvuodesta 2020.

Suhteutetaanpas tätä hieman: valtion vuosibudjetti on 55 miljardia.

Valtion velkaantumisen pysäyttäminen on ollut tämän vaalikauden keskeinen tavoite. Tavoite on hyvä, mutta sitä ei voi tehdä kädet tulevien sukupolvien taskuilla. Jos velkataakka siirretään valtion harteilta nuorten opintolainoiksi, ei tehdä oikeudenmukaista sukupolvipolitiikkaa.

Opintolaina ei tietenkään ole pelottava, paha asia. Osa opiskelijoista hyödyntää sitä kertaluontoisiin hankintoihin tai parempaan ruokaan, jotkut sijoittavat. Mutta onko se oikeudenmukaista, että lainarahaa joutuu käyttämään välttämättömien kustannusten, kuten ruoan, sähkön, vakuutusten tai lääkkeiden hankinnan kattamiseen? Opiskelijalla jää asumismenojen jälkeen muihin kuluihin noin 150 euroa kuukaudessa. Eli about femma päivässä. Ja muistutuksena: yksikään muu väestöryhmä ei joudu velkaantumaan välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi.

Miten tätä pitäisi sitten lähteä ratkomaan? Valtion budjetin lisämenot tulevat painottumaan vanhempiin sukupolviin sote- ja eläkekustannusten kasvun myötä kuin itsestään. Näiden kustannusten maksamisesta vastaavat nuoret ja tulevat sukupolvet.

Jos haluamme tehdä tästä yhteiskunnasta oikeudenmukaisen nuoria kohtaan, vaaleissa pitää puhua (niin tärkeää kuin ikäihmisistä huolehtiminen onkin) hoivamenojen lisäksi myös investoinneista tulevaan. Jos aiot muistuttaa minua, että valtionvelkaa ei saa jättää nuorille maksettavaksi, annan vinkin: älä leikkaa koulutuksesta, sillä se kolahtaa suoraan tuleviin sukupolviin. Tai siis kolahti jo.

Siksi vetoan sinuun, arvon eduskuntavaaliehdokas: aseta tavoitteita, joilla teet reilumman yhteiskunnan nuorelle sukupolvelle. Älä kaada kaikkea velkataakkaa tulevaisuuden tekijöille. Kerro se ääneen ennen vaaleja. Ja toimi tavoitteesi mukaisesti säilytä äänestäjän kuluttajansuoja.

 

Jani Sillanpää

SYL:n sosiaalipolitiikan asiantuntija

3 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >