Ensi vaalikaudella Suomessa on tavoitteena käynnistää sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Tätä tarpeellista uudistusta on pohjustettu jo reilun vuoden ajan muun muassa TOIMI-hankkeessa. Myös suurin osa puolueista on julkaissut jonkinlaisen mallinsa siitä, millaista sosiaaliturvan tulisi tulevaisuudessa olla. Suomen poliittisessa järjestelmässä yksikään puolue tuskin saa omaa visiotaan sosiaaliturvasta toteutumaan sellaisenaan, vaan lopputulos tulee mitä todennäköisimmin olemaan jonkinlainen yhdistelmä näistä nyt esitetyistä malleista.
Puolueiden malleissa on suuria eroja siinä, miten ne suhtautuvat opiskelijoihin ihmisryhmänä. SDP:n Yleisturva-mallissa opiskelijat ovat mukana, samoin Vihreiden ja Vasemmistoliiton perustulomalleissa. Myös Keskusta on todennut että opiskelijat voisivat siirtyä puolueen esittämän perusturvamallin piiriin pidemmän aikavälin puitteissa. Olen kuitenkin huolissani siitä, että monessa nyt julkaistussa mallissa opiskelijoita ei ole huomioitu.
Ei mielestäni ensinnäkään voida puhua kokonaisuudistuksesta mikäli uudistuksesta ollaan kategorisesti jättämässä pois yksi suuri ihmisryhmä, eli opiskelijat. Opiskelijat elävät samassa todellisuudessa kuin kaikki muutkin ja myös opiskelijoiden tulee opintojensa aikana maksaa vuokra, laskut ja ruoka. Nykyään opiskelijoiden sosiaaliturva koostuu opintorahasta ja yleisestä asumistuesta. Opintolaina on hyvä toimeentulon täydentämisen muoto, mutta velkarahalla ei kenenkään tulisi joutua kattamaan elämisen kannalta välttämättömiä kustannuksia. Vuokranmaksun jälkeen opintorahasta ja asumistuesta käteen jäävä summa on riittämätön turvaamaan täysipäiväistä opiskelua – jonka kuitenkin pitäisi olla se opiskelijan suurin ja tärkein tehtävä.
Uudistamisen taustalla on laajasti allekirjoitettu näkemys: Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ei enää vastaa niitä tarpeita, joita täyttämään se on vuosikymmenien saatossa luotu. Kuten muu sosiaaliturva, myös opintotuki on jäänyt ajasta jälkeen. Opintotukea on kyllä uudistettu, kehitetty ja leikattu jatkuvalla syötöllä. Usein nämä toimet on kuitenkin toteutettu ilman suunnitelmallista kokonaiskuvaa ja mielessä ennemmin koulutuspoliittiset päämäärät kuin opiskelijoiden sosiaaliturvan paras mahdollinen toteutus. Lopputuloksena opintotuki onkin sosiaaliturvan muotona hajanainen ja tasoltaan riittämätön tarkoitukseensa.
Opiskelijoiden toimeentuloa on tarkasteltava osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta
Opiskelijoiden toimeentuloa tuleekin tarkastella osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Tuen tason tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu velkaantumatta ja opiskelijoiden sosiaaliturvan tulee olla joustavaa, jotta se mahdollistaa työssäkäynnin opiskelun ohella. Kuten kaikkien muidenkin, myös opiskelijoiden täytyy olla oikeutettuja elämisen mahdollistavaan, riittävään sosiaaliturvaan. Julkisen sektorin säästötavoitteet on siirrettävä pois nuorten harteilta.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistus tulee olemaan pitkällinen prosessi ja uudistus tuskin toteutuu kertarykäyksellä. Viime vuonna Saaren eriarvoisuustyöryhmä esitti uudistuksen ensimmäiseksi askeleeksi minimitason etuuksien (eli esim. työttömyys- ja sairauspäivärahojen) yhdistämistä. Tämän jälkeen ajatus on saanut vastakaikua myös eri puolilta poliittista kenttää. Harmikseni näihin minimitason etuuksiin ei kuitenkaan nykyisissä keskusteluissa ole laskettu mukaan opintorahaa, jonka taso on nykyisellään vain 250 euroa kuukaudessa – se on siis todellakin minimitason etuus. Opintorahan tulee olla mukana, kun minimitason etuuksien yhdistämistä arvioidaan ja asiasta keskustellaan.
Ylipäätään opiskelijoiden tulee olla mukana alkuvaiheista alkaen, kun pitkä sosiaaliturvan uudistamisprosessi ensi vaalikaudella aloitetaan. Suomessa on noin 300 000 korkeakouluopiskelijaa joiden elämäntilanne eroaa monin tavoin merkittävästi muusta väestöstä. Ottamalla opiskelijat mukaan uudistuksen valmisteluun voidaan varmistaa, että uudistus todella palvelee vaikuttavasti koko yhteiskuntaa ja että tämän merkittävän ihmisryhmän ääni ja tarpeet tulevat kuulluksi.
Titta Hiltunen
SYL:n hallituksen jäsen
