Pelastakaa Y-sukupolvi

Talouden taantumista joutuvat yleensä kärsimään eniten nuoret. 1990-luvulla keksittiin käsite X-sukupolvi kuvaamaan 1960-70 luvuilla syntyneitä ikäluokkia, jotka astuivat työelämään keskellä vuosikymmenen alun taantumaa. Näiden ikäluokkien kohtaloksi pelättiin jäävän ajelehtiminen pätkätyöstä toiseen ilman näköaloja paremmasta tulevaisuudesta. Suomessa 1990-luvun taantuma syveni nopeasti lamaksi, mutta jäi silti suhteellisen lyhytkestoiseksi. Vastoin ennakko-odotuksia enemmistö X-sukupolven nuorista löysi Suomessakin nopeasti paikkansa ja otti elintasossa kiinni aiemmat sukupolvet.

Finanssikriisin jälkeen kehittyneissä maissa on koettu pitkä hitaan talouskasvun kausi, ja sen aikana on työmarkkinoilta etsinyt paikkaansa 1980-luvulla syntynyt Y-sukupolvi. Sen tilanne näyttää monessa suhteessa haasteellisemmalta kuin X-sukupolven. Vaikka taantuma on jo jäämässä taakse, näköpiirissä ei ole vuosituhannen alun vertaista nousukautta sen kummemmin Suomessa kuin maailmalla. Kun väestö ikääntyy, pääomakanta rapistuu ja työn tuottavuuskin laahaa, vaarana on talouskasvun jumittuminen pitkäksi aikaa hitaammaksi kuin mihin totuttiin ennen finanssikriisiä.

Suomessa taantuma on jättänyt jälkensä varsinkin 1980-luvulla syntyneiden tulokehitykseen ja asemaan työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden osallistumisasteella tarkoitetaan niiden osuutta työikäisistä, jotka ovat työmarkkinoiden käytettävissä, joko työllisinä tai ainakin työttöminä työnhakijoina. Suomen Pankin laskelmien mukaan vuosina 1980 ja 1985 syntyneiden osallistumisaste oli vuonna 2015 lähes 4 prosenttiyksikköä alempi kuin mitä se on ollut pitkällä aikavälillä saman ikäisillä keskimäärin. Luopumista työnhausta saattaa selittää juuri ikäluokan heikentyneet työllisyysnäkymät. 1980-luvulla, varsinkin sen loppupuolella, syntyneiden työllisyys on kehittynyt selvästi heikommin kuin esimerkiksi 1970-luvulla syntyneiden työllisyys saman ikäisinä.

Heikentynyt työllisyystilanne näkyy myös Y-sukupolven tulokehityksessä. 1980-luvun puolen välin tienoilla syntyneiden käytettävissä olevien tulojen kasvu suhteessa yleiseen tulokehitykseen on ollut selvästi heikompaa kuin edellisillä ikäluokilla. Tilanne on tässä suhteessa huonompi kuin 1990-luvun lopulla. Lamavuosista kärsineen X-sukupolven tulot kohenivat nopeasti, kun talouskasvu pääsi vauhtiin, ja X-sukupolvi pääsi mukaan nauttimaan Nokia-Suomen kukoistuksesta. Nyt heikkoa taloustilannetta on jatkunut pidempään ja myös talouden pidemmän aikavälin näkymät ovat heikommat.

Y-sukupolven työllisyyskehitys riippuu työn kysynnän lisäksi sen tarjonnasta. Onko Y-sukupolvella tarjota oikeanlaista osaamista oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa? Yleislääkkeeksi nuorten syrjäytymisen estämiseen tarjotaan panostuksia koulutukseen, ja varsin hyvästä syystä. Vaikka paljon puhutaan akateemisen työttömyyden lisääntymisestä, erityisesti korkeakoulutus on edelleen kannattava investointi. Akateemisen tutkinnon suorittaneiden elinkaarensa aikana ansaitsemat tulot ovat yhä keskimäärin korkeammat kuin vähemmän koulutettujen. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyysriski on muita alhaisempi. Toisesta ääripäästä löytyvät peruskoulun varaan jättäytyneet, joiden tulokehitys on jäänyt viime vuosina selvästi jälkeen myös keskiasteen tutkinnon suorittaneista..

Kaikista koulutuksen hyödyistä huolimatta on merkkejä siitä että usko sen voimaan on hiipumassa. Ylioppilastutkintojen määrä on ollut hienoisessa laskussa vuosituhannen alusta lähtien, ja lukiokoulutuksen suosio on laskenut varsinkin pojilla. Kun oppilaitokset kilpailevat opiskelijoista, hyvätkään työllisyysnäkymät eivät enää takaa koulutusohjelman suosiota. Esimerkiksi diplomi-insinöörin koulutusohjelmiin hakijoiden määrä on neljässä vuodessa laskenut viidenneksellä. Sekä työmarkkinoilta vetäytyminen että koulutuksen arvostuksen lasku nuorten piirissä voi kertoa siitä että nuoremmat sukupolvet antavat aikaisempaa enemmän arvoa vapaa-ajalle ja vähemmän työlle ja kulutukselle. Nuorten piirissä on saattanut yleistyä ns. Do What You Love –suuntaus, jonka mukaan on tärkeämpää tavoitella unelmiaan kuin vakituista työpaikkaa.

Valintoihin työn ja vapaa-ajan välillä on voinut vaikuttaa myös tekninen kehitys. Kun sosiaalisen median ja tietokonepelien maailma on puoli-ilmaiseksi ulottuvilla, pienillä tuloilla kitkuttelemisesta on tullut aikaisempaa siedettävämpi vaihtoehto työnteolle tai opiskelulle. Professori Lawrence Summers arvioi taannoin, että jos nykyinen kehitys jatkuu, vuonna 2050 jo joka kolmas työikäinen mies Yhdysvalloissa on työelämän ulkopuolella. Yhtenä mahdollisena osaselityksenä miesten työmarkkinoilta vetäytymiseen Summers mainitsi juuri edellä mainitun vapaa-ajan arvostuksen kasvun työntekoon verrattuna.

Ehkä nuorisoa täytyykin suojella, paitsi roboteilta ja globalisaatiolta, myös omilta valinnoiltaan. Nuorena tehdyillä valinnoilla työn ja vapaa-ajan suhteen on vaikutuksia kauas tulevaisuuteen. Näihin valintoihin voi vaikuttaa kannustimilla, joten työnteon ja opiskelun täytyykin olla kannattavaa myös tulevaisuudessa.

Petri Mäki-Fränti, vanhempi ekonomisti, Suomen Pankki
Lähteet:

Kinnunen, H. – Mäki-Fränti, P. (2016), Pitkittynyt taantuma heikentää nuorten sukupolvien asemaa Suomessa. Euro&Talous 11.3.2016. http://www.eurojatalous.fi/fi/2016/artikkelit/pitkittynyt-taantuma-heikentaa-nuorten-sukupolvien-asemaa-suomessa/

https://www.ft.com/content/eb0c4aa4-80b5-11e6-8e50-8ec15fb462f4

  Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >