Suomen ylioppilaskuntien liiton tehtävänä on valvoa kaikkien yliopisto-opiskelijoiden etua, oli kyse vammaisista tai vammattomista opiskelijoista. Tarvitsemme selvityksen vammaisten opiskelijoiden kohtaamista haasteista ja tarpeista, jotta voimme varmistaa yhdenvertaisuuden toteutumisen kampuksilla. Yliopiston tulee olla paikka, jossa jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus opiskella, osallistua ja kuulua yhteisöön. Mahdollisuus suorittaa tutkinto ja osallistua yliopistoyhteisön toimintaan ei saa riippua siitä, millainen opiskelijan keho, toimintakyky tai tapa oppia on. Esteettömyys ei ole erityisjärjestely eikä yksittäisen opiskelijan etuoikeus vaan yhdenvertaisen opiskelun perusedellytys.
Yksinkertaistettuna esteettömyydessä on kyse ihmisyyden moninaisuuden huomioonottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa. Vaikka kaikki eivät tarvitse esteetöntä ympäristöä, turvallinen ympäristö hyödyttää kaikkia ja helpottaa kaikkien kulkemista kampuksella. Esteettömyyden tulee olla ennakoivaa, ei vasta ongelmatilanteessa huomioitavaa. Kun esteettömyyteen liittyviä kysymyksiä pohditaan, tulee vammaisten opiskelijoiden itse saada olla mukana ratkaisujen laatimisessa – esteettömyyttä ei voida suunnitella ilman niitä ihmisiä, joiden arkeen ratkaisut merkittävästi vaikuttavat.
Tarve esteettömyyden parantamiselle ei ole marginaalinen. Opetus- ja kulttuuriministeriön Eurostudent VII -tutkimuksen mukaan miltei neljäsosalla kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista oli jokin fyysinen vamma, toimintarajoite tai pitkäaikainen terveysongelma. Luku ei kuvaa suoraan vammaisten opiskelijoiden määrää, mutta se osoittaa, kuinka laajasti toimintakykyyn, terveyteen ja opiskelun edellytyksiin liittyvät kysymykset koskettavat korkeakouluopiskelijoita. Kyse on huomattavan suuresta ryhmästä, jota ei täysin yksiselitteisesti tunnisteta korkeakoulutuksessa.
Esteettömyyden avulla varmistetaan, että jokaisella on mahdollisuus elää opiskelijaelämää samalla tavalla kuin muidenkin. Kyse on yhdenvertaisesta mahdollisuudesta elää arkeaan ilman esteitä. Edelleenkin vammaiset kokevat kielteistä suhtautumista ja ennakkoluuloja vammattomien ihmisten suunnalta ja yhteiskunnan tasolla. Kaikki vammat eivät ole näkyviä ja toimintakyky voi vaihdella päivästä toiseen. Moni ajattelee, että opiskelija on joko täysin opiskelukykyinen tai täysin opiskelukyvytön. Todellisuudessa monen opiskelijan toimintakyky vaihtelee esimerkiksi mielenterveyden haasteiden, sairauden tai elämäntilanteen vuoksi, ja merkittävällä osalla opiskelijoista on jokin opiskelukykyä rajoittava tekijä. Vastuu esteettömyydestä ei saa jäädä yksittäisen opiskelijan harteille: opiskelijan ei pitäisi joutua jatkuvasti selvittämään, mihin tilaan hän pääsee kulkemaan, voiko hän osallistua tapahtumaan, keneltä mukautusta pyydetään tai kuinka paljon omasta vammasta on kerrottava.
Jatkuva stressi muiden ihmisten tai kanssaopiskelijoiden asenteista ja suhtautumisesta rasittaa mieltä, kehoa ja ihmissuhteita. Se voi pahimmillaan johtaa eristäytymiseen muista ja lopputuloksena on syrjäytyminen yhteiskunnasta. Asenteiden muutosta tarvitaan, sillä opiskelijoiden toimintakyvyt ovat erilaiset ja ne voivat vaihdella päivästä päivään. Apuvälineen käyttö voi olla välttämättömyys eräänä päivänä ja toisena helpottava tekijä.
Opiskelijoiden moninaisuuden lisääntyminen on rikkaus, jonka kautta saamme yliopistoyhteisöön uusia ajatuksia ja ideoita. Koko yhteisö hyötyy siitä, että kaikki siihen kuuluvat voivat osallistua yhdenvertaisesti yliopistoilla arkeen. Esteettömyys on yhdenvertaisen opiskelijuuden edellytys ja jokaisen oikeus.
Lisätietoja:
Emilia Enroth
Varapuheenjohtaja, viestintä, kehitysyhteistyö, kieliasiat
044 906 5003
emilia.enroth@syl.fi
Aada Aho
Hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka (hyvinvointi ja terveys, yhdenvertaisuus), EU ja kansainvälisyys
044 906 5001
aada.aho@syl.fi
