Orpon hallitus päätti puoliväliriihessään uudistuksista avoimeen korkeakoulutukseen. Ilman korkea-asteen opiskelupaikkaa jääneille nuorille suunnitellaan avoimen opintoseteliä, ja lisäksi hallitus haluaa edistää tutkintojen antamista avoimessa yliopistossa. Asiaa valmistelemaan on perustettu ohjausryhmä, jossa myös SYL on edustettuna.

Tutkinto avoimesta on usein toistuva ehdotus, jolle kuitenkaan ei ole löytynyt voimakasta kannatusta aikaisemmin, eivätkä koulutuksen järjestäjät tai muutkaan koulutuskentän toimijat sitä laajasti tue. Avoimeen yliopistoon kohdistuu kuitenkin nyt vahvoja poliittisia intohimoja. Hallitus etsii avoimesta ratkaisuja laskevaan koulutustasoon ja opiskelijavalinnan haasteisiin.

Ajatus avoimessa yliopistossa suoritettavasta tutkinnosta perustuu usein väärinymmärrykseen korkeakoulutuksen rakenteista. Avoin yliopisto ei suinkaan ole oma erillinen organisaationsa, vaan joko yliopiston erillislaitos tai pelkkä kuvaus yliopiston kaikille saatavilla olevasta koulutustarjonnasta. Ottaen tämän huomioon on vaikea löytää perusteluja sille, miksi Orpon hallituksessa avoin yliopisto nähdään hopealuotina, joka ratkaisee korkeakoulutukseen hakeutumisen ja koulutustarjonnan ongelmat.

Vaikuttaakin siltä, että puhe avoimesta yliopistosta ja sieltä myönnettävistä tutkinnoista on harhautusliike. Avoimessa yliopistossa keskeistä on nimittäin se, että siellä suoritettavista opinnoista saa lain mukaan periä maksuja. Sen sijaan tutkintokoulutus Suomessa on laissa säädetty maksuttomaksi EU- ja ETA-alueiden kansalaisille. Hallituksella vaikuttaisi olevan voimakas tahto tuoda maksulliset tutkinnot osaksi Suomen järjestelmää, ja avoin korkeakoulu toimii savuverhona julkisessa keskustelussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2026 talousarvion täydentämistä koskevassa tiedotteessa poliittista tahtotilaa ei enää vaivauduta peittelemään: ”Koulutustason nostamiseksi koulutustarjontaa laajennetaan tuomalla maksuttoman tutkintokoulutuksen rinnalle mahdollisuus maksulliseen tutkintokoulutukseen avoimen korkeakoulutuksen opintojen perusteella.” Tavoite maksullisesta tutkintokoulutuksesta Suomen järjestelmässä on siis nyt myös ääneen lausuttu.

Mitä tarkoitusta puhe avoimesta yliopistosta siis palvelee? Miksi hallitus ei avoimemmin kerro valmistelevansa maksullisia tutkintoja? Suomessa on totuttu pitämään maksutonta koulutusta perusarvona, jolla taataan pienen kansan kilpailukyky ja ennen kaikkea yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua varallisuudesta riippumatta. Avoin yliopisto kuulostaa taas ajatuksena kauniilta; avoimuushan on hieno asia. Avoimen yliopiston avoimuus kuitenkin rajoittuu maksukykyisiin yksilöihin.

Hankkeellaan Orpon hallitus pyrkii vaivihkaa hivuttamaan maksullisen tutkintokoulutuksen osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää. Uudistus on valtava, eikä se saa mennä huomaamatta läpi. Olemmeko todella valmiita hylkäämään maksuttoman koulutuksen sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan?