Kolmen kuukauden harjoittelu SYL:n viestinnässä on tulossa päätökseen, ja on aika pohtia, mitä syksystä jäi käteen. 

SYL:ssä viestintää tehdään yhden asiantuntijan, yhden hallituslaisen ja yhden harjoittelijan kokoonpanolla. Toisaalta SYL:ssä panostetaan siihen, että viestintä on luonteva osa jokaisen työnkuvaa, oli sitten hallituksen puheenjohtaja tai koulutuspolitiikan asiantuntija. Hallituslaiset ja asiantuntijat tuovat työtään näkyväksi blogien ja somepäivitysten muodossa. Toimistolla seurataan julkista keskustelua herkeämättä ja sparrataan yhdessä, jos joku aihe vaatii nopeaa reagointia. Harjoittelun aikana olen kirjoittanut kannanottoa, suunnitellut uutiskirjettä kansanedustajalle, editoinut blogitekstejä ja videoita, julkaissut somepäivityksiä, livetwiitannut, valokuvannut ja suunnitellut tulevia kampanjoita. Viestinnän asiantuntijan työtä voisikin verrata kapellimestariin, joka muokkaa toimistolta tulevat viestit sellaiseen muotoon ja järjestykseen, että ne ulkomaailmaan päästessään muodostavat yhteisen sinfonian. 

On ollut kiinnostavaa nähdä, mihin asioihin SYL:n viestinnässä panostetaan, kaikkea kun ei voi tehdä. Resurssit siis vaikuttavat siihen, millä volyymilla viestintää tehdään. SYL:n tapauksessa pieni tiimi ei kuitenkaan tarkoita vähäistä vaikutusta. Päinvastoin, harjoittelun aikana sain huomata, että vaikuttajaviestintää tehdään 130 000 opiskelijan edunvalvontajärjestössä rautaisin ammattilaisen ottein. 

Minut otettiin työyhteisöön avoimesti ja innokkaasti mukaan. Ehkä se johtuu siitä, että vuosittain vaihtuvan hallituksen syklissä pyörivä organisaatio on tottunut siihen, että uudet tekijät tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia. Itselleni oli helppoa päästä porukkaan mukaan. Kotiutumisessa auttoi suuresti se, että ensimmäisinä päivinä minut perehdytettiin huolellisesti talon toimintatapoihin ja periaatteisiin. Huomasin myös, että kalenterikutsu kilahti kaikkiin tapaamisiin, myös niihin, missä minulla ei ollut välttämättä mitään annettavaa. Sain itse päättää, mihin tapaamisiin haluan osallistua, mutta ulos minua ei suljettu mistään. Työkulttuuri oli uudelle tulokkaalle hyvin läpinäkyvää.

Työyhteisö on tarjonnut myös paljon joustoa. Olen voinut sovittaa työajat itselleni sopiviksi, mikä onkin ollut välttämättömyys opintojen etenemisen kannalta. Olen saanut sovitettua työn ja maisteriopinnot yhteen yllättävän sujuvasti, ja ne ovat jopa täydentäneet toisiaan.

Koko syksy ei tietenkään ollut pelkästään nousujohteista. Marraskuun edetessä huomasin, kuinka työmotivaatio ei enää ollut niin korkealla ja aamuherätykset alkoivat tuntua vaikeilta. Hetken aikaa väsymyksen kanssa painittuani otin asian puheeksi työparini kanssa. Se kannatti. Puhuimme asiasta avoimesti ja priorisoimme työtehtäviäni uudelleen. 

Olen ollut tosi hyvilläni myös siitä, että SYL:llä kaikkien mielipidettä kuunnellaan tasavertaisesti. Syksyn aikana olen käynyt monta keskustelua SYL:n yhteiskunnallisesta roolista nyt ja tulevaisuudessa. Kysymyksiä ja kyseenalaistamista on arvostettu, vaikka olen vasta tullut taloon. Se on tehnyt tästä työstä minulle antoisaa. Kokemuksesta tiedän, että kaikissa työpaikoissa ei uutta tulokasta näin hyvin kuunnella!

Eve Nieminen

Viestinnän harjoittelija