Tällä viikolla vietetään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYYn kestävän kehityksen viikkoa, joka on osa SYL:n koordinoimaa Kestävyys kannattaa, kannata kestävyyttä -hanketta. Viikon aikana perehdymme YK:n Agenda 2030 tavoitteisiin ja erityisesti tavoitteeseen 12, joka keskittyy kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyteen sekä vastuulliseen kuluttamiseen.
Mikä vastuullinen kuluttaminen?
Nuorisobarometrin 2021 mukaan monet nuoret kokevat ostopäätöksillä vaikuttamisen hyvin tehokkaaksi tavaksi ja monet meistä haluavatkin kuluttaa vastuullisesti. Vastuullinen kuluttaminen ei kuitenkaan ole päätynyt kaikilla vielä käytäntöön asti, eikä ihmekään, sillä vastuullista kuluttamista ei ole tehty meille helpoksi. Vastuullisin valinta on aina kotoa jo valmiiksi löytyvä tavara ja tämän jälkeen usein käytettynä ostaminen. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista.
Uutta ostaessa itse pohdin esimerkiksi tuotteen sosiaalista, ekologista tai eettistä näkökulmaa. Usein näiden tietojen löytäminen on tehty kuitenkin vaikeaksi, eikä yrityksen sivuilla aina kerrota esimerkiksi tuotteen tuotantotapojen olosuhteista. Kenellä sitä paitsi on edes aikaa koluta nämä kaikki asiat läpi ruokaostoksia tehdessä? Usein vastuulliset tuotteet ovat myös kalliimpia kuin muut tuotteet. Miksi meillä on edes tarjolla vastuuttomia tuotteita? Moraalin ja vastuullisuuden ei tulisi olla vain varakkaiden luksusta, vaan perusoletus.
Mikä on yritysvastuulaki?
Tällä hetkellä vastuullisuus on yrityksille vapaaehtoista, ja kuluttajan on haastavaa löytää vastuulliset yritykset kaiken viher- ja sateenkaripesun keskeltä. Vastuuttomasti toimivat yritykset voivat saada kilpailuetua, kun tuotteen raaka-aineiden alkuperällä taikka valmistustavoilla ei ole väliä. Ratkaisuksi tähän on esitetty yritysvastuulakia, jonka tarkoitus on laittaa sääntelyn avulla vastuuttomat ja vastuulliset yritykset samalle viivalle. Yritysvastuulailla voitaisiin vaatia yrityksiä esimerkiksi maksamaan tuotantoketjussan kaikille työtenkijöille elämiseen riittävää palkkaa ja huolehtimaan toiminnan ekologisesta kestävyydestä. Tämä helpottaisi vastuullista kuluttamista, sillä tuskin kukaan meistä haluaa tukea ihmisoikeusrikkomuksia tai ympäristörikoksia.
Esimerkiksi HYYn kiinteistö- ja ravintolakonserni Ylva on myös tunnettu vastuullisuudestaan ja kertookin haluavansa olla vastuullisuuden edelläkävijä. Näin ollen yritysvastuulaista olisi hyötyä myös Ylvalle ja sitä kautta ylioppilaskunnalle, kun muut yritykset eivät saa enää etulyöntiasemaa vastuuttomalla toiminnallaan.
Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu maininta yritysvastuulain toteuttamisesta, mutta kyseinen laki on kaatunut poliittiseen vastustukseen. Tällä hetkellä valmistelussa on kuitenkin EU-tasoinen yritysvastuulaki. Valitettavasti tässäkin on havaittu puutteita. Haasteina Euroopan komission esityksessä ovat esimerkiksi se, ettei siinä velvoiteta yrityksiä julkaisemaan tietoa toimitusketjuistaan, hyvittämään pakkotyöstä aiheutuneita haittoja sen uhreille tai todistamaan, että tuotteet ovat pakkotyöstä vapaita. Ilman tietoa toimitusketjusta tuotteen vastuullisuutta on vaikeaa tai jopa mahdotonta arvioida. Usein esimerkiksi vaatteen alkuperämaaksi merkitään paikka, missä tuote on kasattu kokoon. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, onko t-paidan puuvilla tuotettu pakkotyöllä tai onko kankaan valmistuksessa tehty ympäristörikkomuksia.
Vastuullisen kuluttamisen tulisi olla helpompaa kuin vastuuttoman. Siksi tarvitsemme tavoitteellisen EU-tason yritysvastuulain, sekä sitä täydentävän kansallisen yritysvastuulain.
Tule oppimaan lisää vastuullisesta kuluttamisesta HYYn kestävän kehityksen viikolla! Tutustu viikon ohjelmaan tämän linkin kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Sonja Naalisvaara
Kestävyys kannattaa, kannata kestävyyttä -hankkeen ohjausryhmän jäsen
HYYn kestävästä kehityksestä vastaava hallituksen jäsen
Teksti on julkaistu myös HYYn blogissa.