Ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen uhka, sillä maapallon keskimääräinen pintalämpötila on vuonna 2025 noussut 1,39 celsiusastetta esiteolliseen aikaan verrattuna ja vuonna 2026 vielä enemmän. Tämä vuosi on ollut mittaushistorian lämpimin, ja äärimmäiset sääilmiöt ovat yleisempiä kuin koskaan. Eurooppa lämpenee yli kaksi kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin, ja maanosassa on tänä vuonna ollut useita vakavia helleaaltoja, joita ennen esiintyi noin kerran kymmenessä vuodessa. Merkit viittaavat siihen, että vuoden 2026 kaltaisia vuosia tulee olemaan enemmän, ei vähemmän. Vuosi saattaa olla ollut mittaushistorian tähän asti lämpimin, mutta tuo ennätys ei tule kestämään kauan. Kysymys ei ole siitä, olemmeko valmiita muuttamaan radikaalisti yhteiskunta- ja talousjärjestystämme, vaan siitä, milloin teemme sen ja voimmeko tehdä sen omilla ehdoillamme.
Viimeinen puoli vuotta Euroopassa on muistuttanut meitä tästä todellisuudesta. Jo valmiiksi lämmintä kevättä seurasi helleaaltojen sarja toukokuusta syyskuuhun, ja osassa Eurooppaa helleaaltoja on vieläkin. Ne ovat verottaneet talouksiamme, hyvinvointiamme, ympäristöämme sekä maatalouttamme, ja ovat valitettavasti aiheuttaneet myös suuren määrän helteeseen liittyviä kuolemia. Alueilla, joilla lämpöennätyksiä rikottiin heinäkuussa, elää 120 miljoonaa eurooppalaista. Euroopasta 52 prosentissa koettiin säännöllisesti yli 38 asteen lämpötiloja.
Humanitaaristen näkökohtien lisäksi Euroopan talous and energiaturvallisuus ovat kärsineet. EU menetti tänä vuonna yhden prosentin bruttokansantuotteestaan pääasiassa ilmastonmuutoksen aiheuttamien helleaaltojen vaikutusten takia. Pelkästään kuumuden työn tuottavuuteen aiheuttamista vaikutuksista johtuvat taloudelliset menetykset olivat kokonaisuudessaan 113 miljardia euroa. Työvoimavaikutusten lisäksi kustannuksia aiheutui maataloustuotannon häiriöistä, energiajärjestelmien kuormituksesta ja maastopalojen torjumisen kustannuksista.
Vesien korkeus joissa ja järvissä on laskenut historiallisen alhaiselle tasolle kaikkialla Euroopassa aiheuttaen kuivuutta, ympäristöongelmia ja taloudellisia vaikeuksia paikallisissa yhteisöissä. Erityisesti Tonava- ja Rhône-jokien vedenkorkeuksilla on ollut dramaattinen vaikutus ydinvoimaloiden jäähdytykseen ja vesivoiman tuotantoon. Unkarissa oltiin lähellä tilannetta, jossa yli 40 prosenttia maan sähköstä tuottava ydinvoimala olisi jouduttu sulkemaan kokonaan ensimmäistä kertaa historiassa. Tämä olisi voinut rampauttaa maan talouden. Normaalit vedenkorkeudet eivät ole vieläkään palanneet Tonavaan eivätkä moneen muuhun Euroopan vesistöön, joista joissakin vedenkorkeudet ovat vieläkin ennätyksellisen matalia.
On selvää, ettei Euroopan tämänhetkinen infrastruktuuri ole rakennettu nyt vallitsevalle ilmastolle. Kun energiantuotantomme on tänä vuonna juuri ja juuri pärjännyt, tulevina vuosina on odotettavissa suurempi energian tarve. Verrattuna Yhdysvaltoihin ja moniin muihin osiin maailmaa, ilmastointilaitteiden määrä kotitaloutta kohti on Euroopassa paljon pienempi. Tämä tulee muuttumaan ja nopeasti ihmisten yrittäessä selvitä ankarista lämpötiloista, jotka tulevat olemaan kesäajan uusi normaali. Tämä puolestaan vaatii myös runsasta energian tuotantoa.
Suomi on välttynyt suurimmasta osasta vakavia helleaaltoja yhtenä niistä harvoista paikoista, joihin ne eivät ole dramaattisesti vaikuttaneet. Emme kuitenkaan voi luottaa siihen, että niin jatkuu. Hiilineutraaliuden ja muiden ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ei ole kysymys vain ympäristövastuullisuudesta. Olemme myös vastuussa tuleville sukupolville siitä, että jätämme heille asumiskelpoisen planeetan. Meidän on tehtävä riittäviä valmisteluja niin, että taloutemme ja yhteiskuntamme selviävät jo väistämättömästi tapahtuvasta muutoksesta. Tämä tarkoittaa myös vastuullisuutta siinä, miten tulevaisuudessa sähköverkkoamme ja ympäristöämme tulevat kuormittamaan esimerkiksi datakeskukset, jotka ovat pitäneet Suomea houkuttelevana kohteena.
Vuosi 2026 ei ollut poikkeava, vaan esikatselua siitä, mikä meitä odottaa, jos emme tee muutosta. Meillä on reagoimiseen tarvittavat tiede, teknologia ja taloudellinen kyky. Puuttuu vain poliittinen rohkeus käsitellä tätä hätätilaa sen vaatimalla kiireydellä. Tämän vuoden helleaallot ovat osoittaneet huonon valmistautumisemme, mutta ne ovat myös osoittaneet kykymme selviytyä ja päättäväisyytemme toimia kriisitilanteessa. Vaikka monissa maissa kohdattiin suuria haasteita, monet niistä onnistuivat ratkaisemaan ne ainakin toistaiseksi. Jos ponnistelemme yhtä paljon ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tekemiseksi kuin vaikutusten lieventämiseksi, meillä on mahdollisuus.
Edessämme on yhä päätös siitä, teemmekö ohjatun ja hallitun siirtymän vai odotammeko kunnes ilmastonmuutos pakottaa sen tekemään. Meidän täytyy tehdä oikea ratkaisu.
