SYL on nostanut sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden keskusteluteemaksi. Nuoremmat sukupolvet ovat havahtuneet pohtimaan eläkejärjestelmämme kestävyyttä, koska tulevien vuosikymmenten kasvunäkymät ovat mennyttä kehitystä niukemmat. Sodan jälkeen talouskasvun ansiosta seuraava sukupolvi on ollut aina vauraampi kuin edellinen, mutta hiljan käynnistyneestä kasvusta huolimatta kansantaloutemme ei ole vieläkään edes vuoden 2008 tasolla.
Menneiden vuosikymmenten elintason nousu on merkinnyt myös opiskeluaikojen, koulutustason ja elinajan odotteen kasvua. Suomen väestö ikääntyy edelleen ja terveys- ja sosiaalipalveluiden tarve sekä niiden kustannukset kasvavat huimasti.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli tasaa tuloeroja eri elämänvaiheiden välillä. Järjestelmän nettomaksajia ovat työikäiset, jotka maksavat veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja enemmän kuin saavat etuuksia. Suomalainen järjestelmä tukee lapsia ja nuoria poikkeuksellisen paljon muihin maihin verrattuna.
Vuonna 1962 perustettu työeläkejärjestelmä on merkittävin sukupolvien välinen tulonjakojärjestelmä. Suomalainen työeläkejärjestelmä on sekajärjestelmä, joka on ansiosidonnainen, etuusperusteinen ja osittain rahastoitu sekä poikkeuksellisen kattava. Tyel-maksuja on nostettu asteittain 50 vuoden aikana. Rahastoimattomia eläkkeitä on maksettu koko ajan vanhemmille ikäluokille, mitä on perusteltu sotavuosien uhrauksien kompensoinnilla ja eläkeläisköyhyyden välttämisellä. Edullisen ikärakenteen vuoksi on onnistuttu samaan aikaan keräämään maksuylijäämiä ja työeläkeyhtiöiden rahastoimat varat ovat tätä nykyä jo yli 190 miljardia euroa. Nykyään maksettavat eläkkeet ovat jo suuremmat kuin eläkeyhtiöidemme saamat Tyel-maksut.
Tyel-järjestelmämme perusteella vanhemmat ikäluokat maksoivat nykyistä pienempiä maksuja ja jäivät aiemmin eläkkeelle, nuoremmat taas elävät pidempään. Eläkejärjestelmämme on siis eläkemaksuihin suhteutettujen tuottojen perusteella edullisempi vanhoille ikäluokille. Tulos ei kuitenkaan ole välttämättä epäoikeudenmukainen, koska nuorempien ikäluokkien reaalitulot ovat kuitenkin suuremmat, terveys parempi ja elinkaari pidempi.
Tätä kirjoitettaessa on julkisuudessa kannettu huolta nuorten eläkkeistä. Talousnobelistimme Bengt Holmström pelkää, ettei eläkkeitä riitä enää seuraaville sukupolville. Eläkeyhtiöiden johto on toivorikkaampi ja toppuuttelee huolia.
Keskeistä eläkejärjestelmämme kestävyyden suhteen lienee kuinka Suomen ikärakenne kehittyy jatkossa, minkälaisen talouskasvun saamme aikaan ja kuinka osaamme sopeutua vääjäämättä tapahtuvaan digitaaliseen murrokseen robotisaatioineen ja keinoälyineen. Kansainvälisen kilpailun paineessa meidän ei ole tervettä kasvattaa tai edes ylläpitää nykyistä korkeaa kokonaisveroastettamme ja maksujen tasoa. Liian moni koulutettu nuori poistuu muutoin muille maille, ja kansantaloutemme kestävyys natisee entistä pahemmin.
Jotta pystymme turvaamaan tulevien sukupolvien eläkkeet, on keskeistä, että kansaintaloutemme kasvaa ja uusiutuu jatkuvasti. Kasvu pitää toki aikaansaada kestävällä tavalla Suomen vahvuuksia hyödyntäen ja esimerkiksi ympäristöstämme huolta pitäen.
Väestömme ikääntyminen on niin vauhdikasta, että en usko Suomen pääsevän riittävään kasvuun ilman onnistunutta työperäistä maahanmuuttoa. Julkisen talouden rakenteelliset muutokset ovat myös välttämättömiä. Nuorten tulisi oman etunsa vuoksi vaatia tehokasta sote-järjestelmää maahamme, nopeasti. Kansantaloutemme kasvu ei myöskään onnistu, elleivät yrityksemme kykene uusiutumaan voimakkaasti ja näe Suomea houkuttelevana alueena liiketoimintansa kehittämiseen ja kasvulle.
Olen optimisti: Suomi saadaan nousuun, talous kasvuun, yritykset uudistuvat ja eläkkeitä riittää myös lapsenlapsillemme.
Jorma Eloranta
Kirjoittaja on helsinkiläinen diplomi-insinööri ja vuorineuvos, joka toimi SYL:n pääsihteerinä vuosina 1976 ja 1978. Vuoden 1977 hän oli virkavapaalla asevelvollisuuttaan suorittamassa. Nykyään hän on reservin kapteeni ja toimii usean pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajana.