Länsimaissa olemme jo vuosikymmeniä puhuneet palveluyhteiskunnista. Nykyään Suomessa yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta syntyy erilaisista palveluista ja lähes kolme neljäsosaa työntekijöistä saa elantonsa palveluiden kautta. Aktiivinen nuori aikuinen voikin helposti käyttää yhden päivän aikana useita kymmeniä eri palveluita.
Viime vuosina palveluiden maailma on harpannut valtavasti eteenpäin erityisesti mobiiliteknologian myötä. Palvelut eivät ole sidottuja paikkaan tai aikaan eikä palveluntarjoajan tarvitse edes olla lopputuotteen tarjoaja. Yksinkertaisuudessaan ainoastaan eri tarpeita yhdistelevät alustat ovat nousseet miljardibisnekseksi. Toisilla on tarve väliaikaiselle asunnolle ja toisilla taas tarve saada asunnosta tuloja mielummin kuin pitää sitä tyhjänä. Asunnonvälityspalveluita on toki ollut jo pitkään, mutta nykytekniikan mahdollistama helppous on uutta. Uber ei omista yhtäkään autoa eikä Airbnb yhtäkään kiinteistöä – silti yritysten yhteenlaskettu arvo lähentelee jo sataa miljardia euroa. Seuraavien vuosien kehitystä on mahdotonta arvioida. Kun tulevaisuudessa todennäköisesti myös kaikki kodinkoneet ja kalusteetkin ovat yhteydessä toisiinsa ja ulkomaailmaan, ovat mahdollisuudet palveluille rajattomat.
Miten ylioppilaskunnat ja koko y-liike pysyy tässä mukana? Vaikka ylioppilasliikkeen perimmäinen tarkoitus on tehdä opiskelijalle ja yhteiskunnalle parempaa huomista, ovat jäsenpalvelut myös edunvalvontajärjestöjen dna:ssa. Palvelukokonaisuus siihen liittyvin mielikuvin määrittelevät sitä, millaiseksi liikkeemme toiminta ja sen merkityksellisyys mielletään. Kautta historian ylioppilaskunnat ovatkin tarjonneet mitä erilaisimpia palveluita elokuvateattereista radiokanaviin.
Monet ylioppilaskuntien nykyisistä palveluista ovat kuitenkin jääneet jälkeen, ylioppilaskunnat koetaan keskimäärin entistä etäisimmiksi. Kun pankitkin ovat siirtymässä enemmän ja enemmän verkkoon on hassua, että nuoret korkeakoulutetut tarvitsisivat vielä esimerkiksi ylioppilaskuntien fyysisiä palvelutoimistoja. Entä mitä tapahtuu yliopistoissa ja ylioppilaskunnissa kymmenen vuoden kuluttua kun opiskelijat ovat sukupolvea, jotka oppivat käyttämään iPadia ennen kuin oppivat lukemaan?
Tarjoamme tänä vuonna ylioppilaskunnille palvelumuotoilun koulutuspaketin ja selvitämme samalla miten SYL voisi palvella ylioppilaskuntia entistä paremmin. Haluamme antaa hyvät lähtökohdat palveluiden kehitystyölle ympäri Suomen ja kannustaa ylioppilaskuntia rohkeasti tarkastelemaan palvelutarjontaansa. Mitä palveluita sinä opiskelijana voisit tarvita?
Voisiko ylioppilaskuntien palvelutoiminta muodostua jatkossa entistä enemmän samankaltaisen ajattelun kautta kuin Airbnb? Ylioppilaskunta voisi olla taho, joka yhdistää erilaisten opiskelijoiden osaamisen ja tarpeet toisiinsa. Tällä hetkellä Helsingissä, Turussa ja Rovaniemellä onkin jo käytössä oikeusapupalvelu: opintojen loppupuolella olevat oikkarit tarjoavat muille opiskelijoille lakipalveluita ja ylioppilaskunta toimii vain palvelun välittäjänä. Voisivatko vaikkapa kielten opiskelijat tarjota käännöspalveluita ja kylterit auttaa ainejärjestöjä kirjanpidossa? Entä jos tämän osaamispoolin saisi käyttöön valtakunnallisesti?
Kilpailu palvelumarkkinoilla on ankaraa, sillä tarjontaa on valtava määrä. Mikäli haluamme olla aidosti merkityksellisiä jäsenillemme, ylioppilaskuntien on löydettävä paikkansa opiskelijan arkipäiväisessä elämässä.
Tarik Ahsanullah
SYL:n varapuheenjohtaja
