Yliviritettyä opintotukea yritetään vielä kiristää rahaministeriössä 

Perjantaina sosiaalinen media kohisi, kun valtiovarainministeriö julkaisi paketin työllisyystoimista, joiden arvioidaan kasvattavan työllisyyttä noin 60 000 henkilöllä. Opintoetuuksista tavoiteltavan työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan tästä 5 000 työllisen osuus.



Valtiovarainministeriön työllisyyspaketin ehdotukset opintotukea koskien.

Aiemmin opiskelijoiden etuuksia koskevaa päätöksentekoa on ohjannut tavoite nopeuttaa valmistumista ja pidentää työuria. Nyt tehtyjen ehdotusten taustalla on siirretty fokusta enemmän kokonaistyöllisyyden kasvattamiseen. Tulorajojen korottaminen lisäisi opintojen aikaista työskentelyä ja toisesta päästä opiskelijoiden valmistumista pyritään nopeuttamaan opintotuen ehtoja kiristämällä.

Onkin esitettävä kysymys, kenen kustannuksella muutoksia esitetään?

Keskimäärin 5 prosentilla opintotukea saavista yliopisto-opiskelijoista loppuu tukikuukaudet kesken ennen alempaan tutkintoon eli kandiksi valmistumista 1). Näille opiskelijoille jo nykyiset vaatimukset, joita enimmäistukiaika asettaa, ovat liian tiukat. Ensisijaiselta etuudelta eli opintotuelta pois putoaminen tarkoittaa joko toimeentulotuen käytön lisääntymistä tai mahdollisesti työtulojen hankkimista, joka on pois päätoimisesta opiskelusta. Opintotuen ehtojen tiukentamisen odotetaan VM:n ehdotuksessa nopeuttavan valmistumista, mutta samalla toisesta päästä putoaa opiskelijoita pois tuen ja mahdollisesti myös koulutuksen piiristä.

Opintolainahyvitykseen oikeuttavan opintoajan lyhentäminen olisi puolestaan pikemminkin leikkaus lainalla eläviltä opiskelijoilta puettuna työllisyystoimen vaatteisiin. Varmasti sillä muutaman opiskelijan saisi valmistumaan 5,5 vuoden sijaan viidessä vuodessa, mutta samanaikaisesti se kannustaisi juoksemaan viimeisistä kursseista läpi oppimiseen keskittymisen sijaan. Tämä ei myöskään tue opiskelijoiden kansainvälistymisen tavoitetta. Opintolainahyvitysmenojen kasvua sillä taitettaisiin varmasti, kun hyvityksen saajien määrä pienenisi.

Tulorajojen korottaminen keventäisi opintotuen tarveharkintaa ja sen myötä parantaa työnteon kannustimia. Tämä sopii sosiaaliturvakeskusteluissa kyllä jokaisen puolueen suuhun läpi eduskunnan. Ongelmana on nimenomaan opiskelijoihin kohdistuva ristiveto: toisesta kädestä vedetään kohti valmistumista, tulorajojen korottaminen puolestaan kannustaisi allokoimaan aikaa opintojen sijasta työmarkkinoiden käyttöön. Tulorajojen korottaminen veisi näitä kahta tavoitetta kauemmas toisistaan, mutta toisaalta antaisi opiskelijalle paremman mahdollisuuden valita tiensä itse.

 

Mitä esityksessä ei tarkasteltu? Neljä viidestä hallituspuolueesta esitti vaalien alla opintorahaan korotuksia suuruudeltaan aina 82 eurosta 101 euroon. Hallitus päätti jättää tämän toteuttamatta aiemmin hallitusohjelmaa neuvotellessa. Tavoite kuitenkin elää edelleen ja on syytä tarkastella sitä:

Sosiaaliturvan korottaminen riittävälle tasolle on puhtaasti oikeudenmukaisuuskysymys, mutta jos tätä haluaa työllisyyden näkökulmasta tarkastella, perusteet ovat olemassa. Jos tulorajojen nostamiselle, joka hidastaa opintoja 2), tarvitaan vastinpari – eikö olisi luontevaa nostaa opiskelijan sosiaaliturvan tasoa? Opintorahan korottaminen 252 eurosta 352 euroon kuukaudessa parantaisi merkittävästi päätoimisen opiskelijan toimeentuloa, jolloin tarve opintojen aikaiselle työssäkäynnille vähenisi. Kysyttäessä eduskunnan tietopalvelut varmaan tarjoaisivat tämänkin muutoksen työllisyysvaikutuksen lukuina (ping kansanedustajat).

Ministerit ovat oikeassa siitä, että työn ja opiskelun yhteensovittamisen paineet ovat ristiriitaisia (Andersson, Yle 14.8.) ja että opiskelijan työtä on opiskelu (Ohisalo, Iltalehti 17.8.). Ristiriita on 2010-luvun opintoetuuspolitiikan tulosta, kun etuuksien myöntämisen ehtoja on toistuvasti tiukennettu ja lopulta opintotuki on puskettu lainapainotteiseksi. Kun opiskelijan ensisijaisena työnä nähdään opiskelu, tulee päätoimiseen opintojen suorittamiseen taata riittävä sosiaaliturva. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa opintolainaa otetaan syömävelaksi, kun ensisijainen sosiaaliturva on riittämätön kattamaan toimeentulon kannalta välttämättömiä menoja.

Opintoetuuksien kehittämisen keskiössä tulee pitää päätoimiset opiskelijat, joita hallituspuolueiden tavoite opintorahan korottamisesta palvelee parhaiten. Jos muutoksia tehdään työllisyyskiikarit päässä, ei sitä pidä tehdä tämän joukon kustannuksella.

 


1) Kelan tilastot viimeisen kandivaiheen tukikuukauden maksamisesta 2015-2020.
2) Eurostudent VI mukaan toimeentulon järjestäminen on merkittävimpiä opintoja hidastavia tekijöitä.

Jani Sillanpää
Sosiaalipolitiikan asiantuntija (toimeentulo, asuminen)

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.