Tämä blogiteksti on ensimmäinen osa kaksiosaisesta blogisarjasta, jossa käsitellään European Students’ Unionin 1.-7.5.2017 Maltalla järjestettyä liittokokousta. Seuraavassa blogissa käsitellään sitä, mitä siellä liittokokouksessa sitten oikein päätettiinkään.
—
Tämä kuva otettiin Maltalla 2.5. Olimme tulleet kattojärjestömme European Students’ Unionin liittokokoukseen päivää aiemmin, vappupäivänä. Lentokentälle aamulla klo 4.00 lähteminen teki aika tiukkaa, sillä opiskelijavaikuttajina luonnollisesti pyrimme myös pysymään lähellä opiskelijan normaalia elämää; myös viettämällä vappua railakkaasti. Rakkaus lajiin saa silti väsyneimmänkin juhlijan pinnistämään hiukan. Baarista Mäkkäriin, nugetit naamaan, lakki päähän ja menoksi tekemään päätöksiä eurooppalaisen kattoliittomme suunnasta. Mielestäni tämä asenne kuvaa kansainvälistä sektoria todella hyvin. Joskus tämä työ vaatii fyysisiä ponnistuksia ja uhrauksia. Joskus pitää olla vaan niin sairaan nopee ja jaksaa painaa.
Aamupalalla puhaltelu edellisen illan liian vahvojen drinkkien jäljiltä, Peppi Pitkätossun laulaminen liittokokouksen nimenhuudon jälkeen, kymmenet muutosesitykset poliittisiin papereihin, loputtomat syvälliset keskustelut koulutuksesta, tasa-arvosta ja maailman pelastamisesta. Kaikki tämä saa minut rakastumaan uudestaan ja uudestaan kansainväliseen vaikuttamiseen. Pelkän Instagram-materiaalin perusteella kv-matkat voivat vaikuttaa pelkältä hauskanpidolta, ja hauskaa niissä onkin. Niissä käsitellään kuitenkin myös laajoja asiakokonaisuuksia, teemoja jotka vaikuttavat meihin opiskelijoihin ja meidän sukupolveemme olennaisesti. Esimerkiksi Euroopan sosiaalisessa pilarissa, joka määrittelee Euroopan Unionin suuntaa yhdenvertaisuuden, koulutuksellisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmasta, on nostettu nimenomaan koulutus tärkeimmäksi teemaksi. Se on pitkäjänteisen työn tulosta eikä sitä saavutettaisi ilman, että eurooppalaisella opiskelijaliikkeellä on säännöllinen alusta tavata ja päästä muodostamaan yhteisiä linjoja. Niitä linjoja sitten tapaamisten välissä ajetaan Euroopan parlamentissa, komissiossa ja Bolognan prosessin päätöksentekoelimissä. Sitä ESU tekee ja sitä SYL tekee ESU:ssa.
Perinteinen Cultural night, eli suomalaisittain poronlihaa, Fazerin sinistä ja minttuviinaa!
On uskomatonta, miten yli 40 maan kansallisten opiskelijaliittojen yhteenliittymä pystyy tekemään niin tehokkaasti päätöksiä. Maltan liittokokous oli myös ESU:n 35-vuotisjuhla ja sen kunniaksi pidettiin alumnitapaaminen ja -gaala. Eräs alumni kuvasi hyvin, millainen ESU pohjimmiltaan on: ”Surprisingly effective, ineffective union” – “yllättävän tehokas tehoton liitto”. Vaikka informaatio aikatauluista tulee vasta viime hetkellä, vaikka pohjoisen liitot odottavat kokoussalissa etelän liittoja vähintään 40 minuuttia joka kerta ennen kuin saadaan päätösvaltainen kokous kasaan ja vaikka keskustelu kehkeytyy välillä todella kuumaksi, kaikki hoituu kuitenkin lopulta hyvin päin ja tapaamisten jälkeen erotaan ystävinä. Se herättää toivoa tänä aikana, jolloin taantumukselliset voimat yrittävät rakentaa fyysisiä ja mentaalisia rajoja ihmisten välille. Me emme ole lopulta niin erilaisia eri maissa: me kaikki vain haluamme edistää opiskelijan parempaa huomista.
BM:sta toipuminen vaatii veronsa ja itse nukuin kotiin päästyäni 24 tuntia. Olo on aika tyhjä, kun palaa tiukasta liittokokousputkesta Suomeen ja kestää aikansa muistaa, että nyt ei tarvitsekaan enää istua kokoussalissa kellon ympäri. Paluuahdistusta helpottaa kuitenkin tietää, että joulukuussa sama rumba otetaan uusiksi Israelissa!
Veera Alahuhta
SYL:n hallituksen jäsen, kansainväliset asiat ja kehitysyhteistyö
