Opiskelijaparien toimeentulo perustuu yleisimmin opintorahaan, asumislisään ja opintolainaan. Jos toinen alkaa saada palkkatuloja, heilahtaa tasapaino nopeasti räikeällä tavalla epätasapainoon.
Syy on asumistuki ja sen ruokakuntakohtainen laskentatapa. Kahden opiskelijan taloudessa jo 829 euron kuukausitulojen jälkeen yhteisesti saatava asumistuki alkaa vähentyä 42 sentillä jokaista tienattua euroa kohden. Toisenkin puolison palkkatulot riittävät viemään koko yhteisen asumistuen nollille. Toiselle jää silloin käteen vain 253 euron opintoraha.
Pelkkä tiskivuorojen uudelleenjako ei aina riitä yhdenvertaisuuden palauttamiseen. Valitettavasti eroaminen on monesti ainut ratkaisu.
Erityisesti opiskelijapareille asumistuen laskentakaava on suuri tasa-arvoansa. Opintoraha on selkeästi matalin ensisijainen sosiaalietuus ja siksi tulojen epätasapaino repeää suureksi. Opiskelijaparit kuitenkin pitävät usein taloutensa erillään, jos suhde on vielä kepeällä alkutaipaleellaan. Toisen elättäjäksi ryhtyminen olisi raskas sitoumus, johon ei moni ole vielä valmis.
Ongelmaa ei saa väheksyä, se on todellinen. Muutama kuukausi sitten julkaistussa sosiaalibarometrissä 59 prosenttia vastanneista sosiaalialan ammattilaisista tahtoisi tehdä opiskelijoiden ja alle 25-vuotiaiden asumistuesta yksilökohtaista.
Houkuttelevin ratkaisu olisi tehdä koko asumistuesta täysin yksilökohtainen, mutta noin 500–600 miljoonan euron hintalapun ja joidenkin kyseenalaisten tulonjakovaikutusten vuoksi sitä ei yleisesti olla nähty sellaisenaan realistiseksi ratkaisuksi. Kohdennetummat korjaukset ovat olleet enemmän esillä.
Asumistukeen on ehdotettu muun muassa ns. harkinta-aikaa nuorille pariskunnille, jolloin asumistuki säilyisi jonkin aikaa yksilökohtaisena yhteen muuttamisesta huolimatta. Mahdollista olisi myös muuttaa asumistuen suurimpien sallittujen asumismenojen kaavaa, rakentaa toiselle puolisolle jonkinlainen suojaosa tai muuttaa sitä, miten talouden tulot huomioidaan. Teoriassa vaihtoehtoja on paljon, mutta niitä pitäisi uskaltaa ehdottaa, simuloida ja selvittää.
Ratkaisuja tarvitaan, sillä asumistuen ruokakuntakohtaisuus on nuorille ja opiskelijoille usein korkea kynnys yhteen muuttamiselle ja siten elämän tärkeiden virstanpylväiden saavuttamiselle. Kyse on muustakin kuin rahasta.
Sakari Tuomisto
Sosiaalipolitiikan asiantuntija
