Sanotaan, että nuorena kaikki on mahdollista. Vaikka kaikkea mahdollista ihminen ei eliniän aikana ehdi toteuttaa, nuorena jokainen mahdollisuus on auki eikä mitään ole lyöty lukkoon. Paitsi jos on. Etenkin konfliktialueilla on suuri määrä nuoria, joille tulevaisuus näyttäytyy ennalta määrättynä koulutuksen puutteen, työttömyyden, köyhyyden kierteenä. Konfliktialueella kasvat nuoret ovat kuitenkin ratkaisevassa roolissa rauhanprosesseissa. YK:n Nuoret, rauha ja turvallisuus- päätöslauselmassa tunnistetaan nuoret keskeisenä rauhantoimijana. Ilman nuorten sitoutumista kestävää rauhaa ei voi syntyä.
Olin 23.1. suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen järjestämässä seminaarissa, jossa käsiteltiin Syyrian konfliktia. Tapahtumassa ei pyritty rauhansopimuksiin, vaan löytämään keinoja tukea syyrialaista kansalaisyhteiskuntaa ja ruohonjuuritason toimijoiden mukaan ottamista alueen vakauttamiseen. Seminaarin yhteydessä julkaistiin näiden organisaatioiden kannanotto, jonka myös SYL allekirjoitti. Tapahtuman puhujia ja panelisteja kuunnellessani päässäni pyöri paljon ajatuksia siitä, mitä suomalaiset opiskelijat voisivat tarjota tällaisille prosesseille? Mikä on meidän parasta osaamistamme?
Yksi suomalaiseen opiskelijaliikkeeseen liitetyistä mielikuvista on klisee niin sanotusta “ei-liikkeestä”: epärakentavasta joukosta änkyröitä, jotka torppaavat jokaisen ehdotetun uudistuksen suorilta käsin keskustelematta asiasta. Näkemys menee yksiin sen yleisen harhakäsityksen kanssa, että opiskelijat ovat laiskoja hedonisteja, jotka vaativat aina vain lisää rahaa oman matkustelunsa ja shoppailunsa turvaamiseksi.
Välillä olen saanut tosissani repiä hiuksia päästäni, kun tuntuu, että ympärillä opiskelijoita ja opiskelijaliikettä vain parjataan paikallaan junnaavasta itsekkäästä saavutettuihin etuihin tarrautumisesta. Se turhauttaa, koska tämä näkemys on mielestäni täysin perustelematon. Joka viidennes opiskelijoista kärsii jatkuvasta toimeentulon niukkuudesta. Samaan aikaan monet opiskelijat käyttävät opinnoilta ja työskentelyltä jäävän vapaa-aikansa järjestötyöhön edistääkseen opiskelijoille tärkeitä asioita. Väitän, että opiskelijoiden joukosta ja opiskelijaliikkeestä löytyy harvinaisen paljon ihmisiä, jotka ovat aidosti huolestuneita ihmisistä ja yhteiskunnasta ympärillään. Opiskelijat ovat herkästi innostuvaa porukkaa, joilla on aito halu tehdä maailmasta parempi paikka, jos se mahdollisuus heille vain suodaan.
Suomalainen opiskelijaliike on tärkeä koulutuksen saavutettavuuden, tasa-arvon ja laadun puolestapuhuja sekä suunnannäyttäjä rauhanomaisen vaikuttamisen tiellä. Viime viikolla keskustelimme SYL:n avausseminaarissa siitä, miten ylioppilaskuntien koulutus- ja sosiaalipoliittista sekä kansainvälistä osaamista voisi hyödyntää tulevaisuudessa ylioppilasliikkeen kehitysyhteistyössä. Opiskelija-aktiiveilta tuli todella hienoa pohdintaa siitä, miten hyvää hallintoa, demokratiaa ja yhteisöllisyyttä voi kehittää haastavissakin olosuhteissa. Ylioppilaskunnissa on paljon osaamista näillä alueilla, ja olisi hienoa edistää niiden toteutumista myös Suomen ulkopuolella. Avausseminaarin annit tulevat todella tarpeeseen, sillä tänä vuonna SYL uudelleenorganisoi koko kehitysyhteistyötoimintansa maan hallituksen kehitysyhteistyöhön kohdistamien määrärahojen leikkausten vuoksi. Meidän tulee pohtia syvällisesti sitä, millä tavalla juuri me opiskelijat voisimme edistää globaalin vastuun toteutumista. Tänä vuonna suunnittelemme uusia projekteja, etsimme uusia kumppanuuksia ja varmistamme, että opiskelijat saavat jatkossakin kasvaa aktiiviseen, kriittiseen ja valveutuneeseen kansalaisuuteen kehitysyhteistyötoiminnan avulla.
Puhe siitä, että opiskelijat eivät tuota mitään hyvää yhteiskunnalle, on laiskaa leimaamista. Nuorilla sukupolvilla on merkittävä vastuu niin Suomessa kuin ulkomailla olla kestävän kehityksen ja rauhan moottoreita. Ilman nuorten sitoutumista emme voi ratkaista globaaleja ongelmia. Aktiivinen toiminta kehitysyhteistyössä ja rauhantyössä on suomalaiselle opiskelijaliikkeelle valtava mahdollisuus. Sitä paitsi meillä Suomessa on menneisyys, joka todistaa, että sisällissodan runtelemasta maasta voi rakentaa maailman parhaan sadassa vuodessa. Sellaista tulevaa historiaa ei pidä evätä muilta mailta.
Veera Alahuhta, SYL:n hallituksen jäsen
