Vuosi sitten mm. Brexitin ja tulevien Ranskan presidentinvaalien myötä Eurooppa oli kriisimoodissa. Jopa me eurofiilit jouduimme pysähtymään ja pohtimaan koko rauhanprojektin tulevaisuutta. EU:n komissio ei kuitenkaan suostunut pysähtymään haasteen edessä, vaan käynnisti EU:n tulevaisuudelle suuntaviivoja asettavan prosessin. Keväällä helpotuksen aalto liikkui Euroopan läpi, kun moni jäsenmaa valitsi kansallisissa vaaleissaan johtoonsa Euroopan kehittämistä painottavia voimia. Macron toi esille Sorbonnen puheessaan syyskuun lopussa kunnianhimoisia ehdotuksia siitä, mihin suuntaan EU:ta tulee jatkossa kehittää. EU liikkuu eteenpäin nopeammin kuin kymmeneen vuoteen ja vaikuttamisen paikka on nyt.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kutsui 20.10. Tallinnassa valtionpäämiehet hakemaan yhdessä aloitteita Euroopan suunnan ratkaisemiseen. Viime viikon perjantaina valtionpäämiehet kohtasivat Göteborgissa EU:n sosiaalista ulottuvuutta käsittelevässä huippukokouksessa ja keskustelivat mm. koulutuksesta ja kulttuurista. Suomen pääministeri ei osallistunut kokoukseen ja näin ollen Suomella ei ollut kokouksessa puheoikeutta.

Opiskelijoille ja nuorille (EU-Suomessa käytännössä koko elämänsä eläneille sukupolville) ei ole olemassa sellaista aikaa, jolloin passit leimattiin jokaisella rajalla. Meille yhteinen Eurooppa on aina ollut totta. Meille se, että puhelimen netti ei ole ennen toiminut samalla tavalla matkustaessa, on ollut ihmetyksen aihe, eikä Erasmus-vaihtoon lähteminen ole ollut vain harvojen ja valittujen herkkua.

Euroopan unionin alueella sijaitsee yhteensä vain kymmenen maailman viidestäkymmenestä parhaasta korkeakoulusta. Korkeakoulujärjestelmien yhtenäistämiseen tähtäävä Bolognan prosessi on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä, mutta silti yhdessä EU-maassa suoritettua tutkintoa on vaikea saada tunnustettua toisessa.

Mikäli me haluamme Euroopan kilpailukyvyn säilyvän ja kehittyvän tulevaisuudessakin, on meidän uskallettava keskittyä niihin vahvuuksiin millä voimme pärjätä yhä kiihtyvässä kilpailussa. Me voimme olla koulutuksen ja tutkimuksen huippualue. Meidän on uskallettava tarkastella korkeakoulutuksen ja tutkimuksen ydintä. Korkeakoulutus ja huippututkimus – samoin kuin tieto – ovat perusluonteeltaan kansainvälisiä. Digitalisaatio on vallannut maailman, mutta miksi me edelleen tuijotamme yliopistojen fyysisiä rakenteita ja maiden fyysisiä rajoja?

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ehdotti Sorbonnen puheessaan opiskelijoiden edessä eurooppalaisia korkeakouluja. Myös EU-komissio haluaa kasvattaa opiskelijoiden kielitaitoa ja rakentaa verkoston eurooppalaisille huippukorkeakouluille. Mitä teemoja Suomi ja Sipilä nostavat esiin?

Pääministeri Sipilä pitää ensi keskiviikkona 22.11. oman Euroopan tulevaisuutta linjaavan puheensa eduskunnassa. Nuorena eurooppalaisena odotan jännittyneenä hänen visionsa sisältöjä. Keskittyykö puhe menneisyyden haikailuun, vai liittyykö Sipilä puheessaan Paavo Lipposen joukkoon EU:n kehittäjänä ja rakentajana? Ottaako Suomi EU:ssa aktiivisen toimijan roolin, vai jääkö sivustakatsojaksi? Toivottavasti Sipilän puheesta ei vain unohdu maksuttoman korkeakoulutuksen rooli tasa-arvoa ja yhteiskunnallista eheyttä sekä talouskasvua ja kilpailukykyä synnyttävänä voimana.

Fatim Diarra

Kansainvälisten asioiden ja EU-edunvalvonnan asiantuntija

SYL