Jos et muuta keksi, leikkaa opiskelijoilta

Muutama viikko sitten julkaistiin valtiovarainministeriön johtaman virkamiestyöryhmän raportti kannustinloukkujen purkamisesta. Työryhmään kuuluivat eri ministeriöiden edustajien lisäksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen edustajat. Odotukset työryhmän tuloksista olivat korkealla. Valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi haluavansa työryhmältä konkreettisia ehdotuksia kannustinloukkujen purkamiseksi.

Mitä kannustinloukuilla tarkoitetaan? Nykyisen sosiaaliturvan viidakossa erilaiset tulo-, kannustin- ja byrokratialoukut tekevät työn vastaanottamisesta, itsensä kehittämisestä ja vapaaehtoistyön tekemisestä etuuden saajan kannalta haastavaa ja useissa tilanteissa jopa kannattamatonta. Nykyisen mallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä suurin efektiivinen marginaaliveroaste on yhteiskuntamme köyhimmillä ihmisillä: pahimmillaan toimeentulotukea saavan ihmisen etuus saattaa leikkautua siten, että jokaisesta tienatusta eurosta käteen jää vain 10 senttiä. Työryhmän tavoitteena on siis selvittää, miten saisimme sosiaaliturvajärjestelmästä sellaisen, että se tekisi kaikenlaisen työn vastaanottamisen ja tekemisen kannattavaksi, aina.

Kannustinloukkujen purkaminen nykyisessä julkisen talouden tilanteessa ja hallituksen talouspolitiikalleen asettamilla reunaehdoilla ei ole yksinkertaisin tehtävä. Kannustinloukkuja on nykyisessä julkisen talouden tilanteessa vaikeaa purkaa ilman, että sosiaaliturvamenot tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnan tuloerot ja sitä kautta epätasa-arvoisuus kasvaisivat. Leikkaamalla sosiaaliturvaa tehdään työnteosta kannattavaa, mutta asetetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat hyvin vaikeaan tilanteeseen. Korottamalla erinäisten sosiaaliturvaetuuksien suojaosuuksia ja hölläämällä tuloharkintaa tehdään työn vastaanottamisesta kannustavaa, mutta samaan aikaan julkiset menot kasvavat. Yhtälö ei todellakaan ole helppo.

Mitä tämä työryhmä sitten esitti opiskelijoille? Työryhmä ehdotti hallitukselle lisäselvityksen tekemistä ja opiskelijoiden asumistuen saamisen ehtojen muuttamista siten, että opintolaina otettaisiin huomioon asumistukea myönnettäessä. Tilanne olisi siis sama kuin toimeentulotuessa: on opiskelija nostanut lainan tai ei, laskettaisiin opiskelijan tuloiksi 650 euroa lainaa kuukaudessa asumistukea myönnettäessä. Opintolainan huomioiminen opiskelijan asumistukitulona leikkaisi opiskelijan saaman asumistuen määrää 80200 euroa kuukaudessa. Perusteluksi tälle rökäleleikkaukselle opiskelijan toimeentulosta työryhmä tarjosi opiskelunaikaisen työnteon vähentämistä ja sitä kautta opintoaikojen lyhentämistä.

Tilanne on monessa mielessä kiinnostava. Opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin lyötiin lopullisesti lukkoon vasta viime vuoden lopulla ja lakiesitykseen saatiin presidentin allekirjoitus vasta tammikuun puolella. Opiskelijat eivät ole saaneet vielä senttiäkään yleistä asumistukea ja valtiovarainministeriön virkamiehet ovat jo kiireellä leikkaamassa etuudesta. Samaan aikaan hallitusohjelmaan kirjatut historiallisen suuret opintotukileikkaukset astuvat voimaan tämän vuoden elokuussa. Minkälainen olisikaan se hallitus, joka näkisi kohtuulliseksi leikata opiskelijoiden jo valmiiksi erittäin niukasta sosiaaliturvasta yhdellä kertaa 166-286 euroa kuukausitasolla?

Erityisen katkeriksi asumistukeen esitetyt leikkaukset tekisi se, että hallituspuolueiden kansanedustajat oikeuttivat tekemänsä opintotukileikkaukset sillä, että yleiseen asumistukeen siirtymisen jälkeen monelle opiskelijalle jää enemmän tukieuroja käteen kuin nykymuotoisessa opintotuessa:

Vaikka ikävä kyllä joka puolelle näitä säästöjä kohdistuu ja myös opintotuki saa osansa, niin tällä muutoksella, mikä nyt yleiseen asumistukeen tehdään opiskelijoitten kohdalla, itse asiassa isolla osalla, suurimmalla osalla, opiskelijoista opintoaikana saatava tuki valtiolta paranee. Tämä on merkittävä asia tässä yhteydessä, erityisesti yksin asuville ja kaupungeissa, joissa on korkea vuokrataso — tämä on nimenomaan kädenojennus siihen, että tosiaan näitä korkeita vuokria siellä joudutaan maksamaan.” Sitaatti täysistunnon pöytäkirjasta marraskuussa 2016

Toinen näkökulma ehdotettuun asumistuen ehtojen muutokseen on sen vaikutukset opiskelijoiden työssäkäyntiin. Työryhmä toteaa omassa selvityksessään, että asumistuen heikentämisen vaikutuksista opiskelijoiden käyttäytymiseen ei ole varmuutta: osa opiskelijoista nostaisi varmasti enemmän lainaa ja kävisi vähemmän töissä, mutta osa opiskelijoista pyrkisi todennäköisesti täydentämään toimeentuloaan työssäkäynnillä. Aikaisempien opiskelijatutkimusten perusteella voidaan olettaa, että ehdotettu muutos polarisoisi opiskelijajoukkoa entisestään: opintolainan nostamista välttelevät heikomman sosioekonomisen taustan opiskelijat kävisivät entistä enemmän töissä ja heidän opintoihinsa käytössä oleva aika vain vähenisi.

Nykyiset hallituspuolueet ovat puolueita, joille opiskeluaikaisen työssäkäynnin mahdollistaminen on ollut tärkeä osa opintotukijärjestelmän kehittämistä. Useampi puolue on ottanut aktiivisesti kantaa opintotuen tulorajojen korottamisen puolesta. VM:n tavoite opiskeluaikaisen työssäkäynnin vähentämisestä ei siis olisi hallituspuolueiden tavoitteiden mukaista.

Suomalaiset korkeakouluopiskelijat käyvät opiskeluaikana kohtalaisen paljon töissä. Useat saavat omaa koulutusalaa ja -tasoa vastaavaa työtä erityisesti opintojen loppuvaiheessa. Opiskeluaikana saatu työkokemus edistää tutkimusten mukaan valmistumisen jälkeistä kiinnittymistä työelämään omaa koulutustasoa vastaaviin tehtäviin. Siinä missä eurooppalaiset korkeakoulutetut joutuvat valmistumisen jälkeen erilaisiin heikosti palkattuihin trainee-ohjelmiin, pääsevät suomalaiset korkeakoulutetut merkittävästi nopeammin perinteisiin työsuhteisiin. VM:n perustelu hieman pidempien opintoaikojen vaikutuksista elinkaarituloihin heikentävästi kannattaa siis ottaa pienellä varauksella.

Työryhmä ehdottaa opiskelijan toimeentuloon leikkausta, joka nostaisi opiskelijoiden pienituloisuusastetta yli 5% saadakseen aikaan käyttäytymisvaikutuksia, joiden toteutumisesta työryhmällä ei ole minkäänlaista varmuutta. Leikkaustapa taistelisi myös hallituspuolueiden omia opintotukitavoitteita vastaan. Vaikuttaisi siltä, että työryhmältä loppuivat ideat kesken ja he päätyivät nojaamaan viime vuosikymmenen perinteisimpään hallitustoiminnan mantraan: jos et muuta keksi, leikkaa opiskelijoilta.

Silja Silvasti, sosiaalipolitiikan asiantuntija

3 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >