SYL, Suomen Ekonomit ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut (YKA) esittivät viime viikolla, että Suomeen tulisi rakentaa uudenlainen alustamallinen korkeakouluverkko. Ajatus sai paljon positiivista huomiota ja herätti keskustelua, kuten toivoimmekin sen tekevän. Tällä halusimme osoittaa, että suuria muutoksia pystytään tekemään myös ilman koko lainsäädännön avaamista ja itse asiassa näin pääsemään nopeammin parempiin tuloksiin. Kuulemme mielellämme mielipiteitä ja kehitysehdotuksia tästä mallista, ja siksi avaamme ideaa nyt hiukan konkreettisemmin.
Ajatus on siis se, että Suomessa olisi yksi digitaalinen alusta, jonka kautta korkeakoulut tarjoavat opetussisältöjä ja opiskelijat voivat vapaasti valita tutkintoonsa sopivia osia. Opiskelijat siis edelleen olisivat jonkin tietyn korkeakoulun opiskelijoita ja saisivat tutkinnon, mutta valittavissa oleva koulutustarjonta olisi oman korkeakoulun sijaan kaikki Suomessa tarjottava soveltuva opetus. Keskiössä olisi oppijan mahdollisuus liikkua ja hankkia parasta opetusta koulutusorganisaatioiden ja maantieteen rajoituksista välittämättä.
Opiskelijan liikkuvuudesta ja vapaasta sivuaineoikeudesta on puhuttu vuosikaudet, myös nyt valmistelussa olevan Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision yhteydessä. Suurimpana esteenä sille on kuitenkin aina ollut rahoitusmalli ja siitä johtuvat kannusteet – ei siis suinkaan lainsäädäntö. Nykyinen rahoitusmalli nimittäin kannustaa ensisijaisesti tutkinnon tarjoamiseen, jolloin korkeakoulun kannattaa käyttää resursseja ainoastaan omien tutkinto-opiskelijoidensa kouluttamiseen. Koska valtakunnallinen rahoitusmalli kopioidaan useissa tapauksissa lähes sellaisenaan korkeakoulun sisäiseen rahanjakoon, tarkoittaa jo saman korkeakoulun yksiköiden välillä liikkuva opiskelija käytännössä raskasta rahojen siirtoa niiden välillä. Korkeakoulujen välisessä liikkumisessa taas portteja vahditaan vielä tiukemmin, sillä opiskelijan suorittamista pisteistä kotiyliopisto jää velkaa opinnot tarjonneelle taholle. Byrokratian vaikeuden vuoksi liikkuvuus ei käytännössä ole mahdollista – tai ainakaan kannattavaa – kovinkaan monelle.
Tästä syystä rahoitusmalli tulisi uudistaa siten, että pääpaino on opintopisteiden tarjoamisessa. Näin korkeakoulu saisi rahaa, vaikka opintopisteen suorittaja ei olisi oman korkeakoulun opiskelija, ja samalla luotaisiin ainakin yksi insentiivi osallistua yhteistyöhön alustan kautta sekä kehittää opinnoista niin hyödyllisiä ja kiinnostavia, että opiskelija päätyy ne valitsemaan. Samalla kuitenkin korkeakoulun sisällä tulisi ratkaista se, miten rahoituksen kohdistuminen saadaan vastaamaan opetuksen kustannuksia ja miten kannustetaan kehittämään opetusta entisestään.
Kysymykseen tulisi myös avointen korkeakoulujen roolin ajattelu täysin uudelleen. SYL:n mielestä avoimen korkeakoulun tehtävänä tulisi olla tarjota täydennyskoulutukseen sopivia moduuleja tutkinnon jo suorittaneille sekä mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin hyväksilukukelpoisilla opinnoilla ilman ensimmäistä tutkintoa oleville. Uudessa alustamallissa nämä oppijat voisivat saada opinto-oikeutensa joko avoimen väylän kautta, tai heille voitaisiin ministeriön esittämän mallin mukaan myöntää lyhyempiä opinto-oikeuksia suoraan haluamiinsa opintoihin valitsemansa korkeakoulun perusteella, jolloin avoin korkeakoulu rakenteena tekisi itsensä tarpeettomaksi. Näin voitaisiin myös luopua ministeriön ehdottamasta avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeudesta, joka käytännössä tarkoittaisi vain maksullista tapaa lisätä aloituspaikkoja.
Alustan rakentamisen ohella tulisi toteuttaa suuri korkeakoulujen tietojärjestelmäuudistus, jotta järjestelmät olisivat yhteensopivia ja opintopisteet kertyisivät automaattisesti oikean korkeakoulun järjestelmään. Kehityksen kohti täysin yhteistä ICT-pohjaa voisi aloittaa pienin askelin nykyisten järjestelmien rajapintoja hyödyntämällä, mutta onnistuessaan uudistus olisi todellinen kokeilu automatisaation saralla: mitä kaikkea rutiininomaista työtä korkeakouluissa onkaan mahdollisuus automatisoida ja samalla keskittää resursseja esimerkiksi opiskelijoiden tukemiseen ja ohjaukseen. Entistä vapaampi opinto-oikeus kaipaisikin rinnalleen entistä toimivampaa henkilökohtaista opintojen suunnittelua ja tukea.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut keväästä asti korkeakouluvisiota. Vision kärkitavoitteissa on ollut osaamistason nostaminen, uudenlaisen osaamisen luominen, korkeakouluyhteistyön lisääminen, elinikäisen oppimisen roolin kasvattaminen sekä Suomen korkeakoulutuksen globaalin kilpailukyvyn vahvistaminen. Kaikki tavoitteita, joita myös me haluaisimme edistää ja joiden näemme toteutuvan lakihanketta paremmin tällä mallilla. Järjestelmässä korkeakoulujen opintoihin voivat osallistua tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös muut, kuten tutkinto-opiskelijaksi vasta pyrkivät ja työuran aikana kouluttautuvat, eli malli tukee erinomaisesti elinikäistä oppimista ja tarjoaa yhä useammalle väylän korkeakouluopintoihin. Opiskelija saa myös vapaammin koota parhaaksi katsomansa kokonaisuuden korkeakoulujen tarjonnasta, jolloin saamme aidosti uudenlaista osaamista. Opintopisteisiin perustuva rahoitusmalli yhdessä yhteisen alustan kanssa olisi paitsi globaalisti ainutlaatuinen järjestelmä, myös kannustaisi korkeakouluja keskinäisen kilpailun sijaan kansainvälisesti kilpailukykyisen osaamisen tuottamiseen.
Mitään uudistusta ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman investointeja ja normiohjausta. Nopeimmin liikkeelle voitaisiin lähteä uudistamalla rahoitusmallia säätelevää asetusta jo alkavana keväänä ja nostamalla tämä suunta prioriteetiksi ministeriön ja korkeakoulujen välisissä tulosneuvotteluissa. Hallituksen tulisi myös suunnata vielä kautensa viimeisessä kehysriihessä selkeä panostus korkeakoulujen ICT:n kehittämiseen ja alustamallisen korkeakouluverkon luomiseen.
Riina Lumme
SYL:n puheenjohtaja
