Näytön paikka ylioppilasliikkeelle – kohti liittokokousta 2018

En tekisi SYL:n liittokokoukselle oikeutta yrittämällä kuvata sitä kliseillä, jotka kaikki tunnistamme. Jokaisella liittokokoukseen osallistuneella on kuitenkin takataskussa kuvaavampi anekdootti tapahtumasta, kuin mitä itse keksisin. Koko ylioppilasliike näkee liittokokouksen lähestyvän kasaantuvan työn määrässä, kalenterien täyttymisessä ja ajankulun selittämättömässä nopeutumisessa. Minulle tuleva (ja vasta urani toinen) liittokokous on kuitenkin ennen kaikkea tunnetila.

Jokaiselta kuluvalta päivältä liittokokouksen lähestyminen tuo mukanaan muistoja omasta ehdokkuudesta ja sen mukana tulevista odotuksista, jännitystä oman hallitustyöskentelyn tulosten näkemisestä sekä tietysti haikeutta SYL-vuoden päättymisestä. Pian liityn alumnien pariin hokemaan, miten uskomaton kokemus SYL oli ja miten paljon vuodesta voikaan saada irti (sillä olihan se ja voihan siitä). Siksi ensimmäiset tsemppini menevät ilman muuta liittokokouksen henkilövalinnoissa ehdolle asettuville; koko hallituksemme jännittää puolestanne.

Ennenaikaisen nostalgian keskellä katson myös kohti tulevaa vuotta ja näen, että liittokokous on tällä kertaa jotain muutakin. Se on viimeinen liittokokouksemme ennen vaalikevääseen sukellusta, ennen seuraavaa hallituskautta ja ennen vuosikymmenen vaihdon suuntien piirtämistä. Siksi uskon tämän liittokokouksen olevan myös eräänlainen näytön paikka ylioppilasliikkeelle. Tänä syksynä vedettävät linjat vievät koko liikkeen läpi ainakin kahdet – mahdollisesti kolmet – vaalit, joissa tullaan käsittelemään vahvasti sukupolvipoliittisia teemoja, kuten sosiaaliturvauudistusta ja tietysti ilmastonmuutosta. Toiset tsemppini menevät siksi kaikille heille, jotka ovat mukana tekemässä ensi vuotta; toivon teille hyviä talviunia ennen kevättä. Nyt on opiskelijoiden vuoro päräyttää rummutus käyntiin, sillä kukaan ei tee sitä puolestamme.

Mainittava on myös, että yhä kylmempien poliittisten tuulten puhaltaessa maailmalla, arvostukseni ylioppilasliikkeen demokratiakasvatuksellista merkitystä kohtaan on kohonnut yhä korkeammalle. Liittokokous on nähdäkseni liikkeen konkreettisin voimannäyte siitä, miten kokonaisia sukupolvia kasvatetaan oppimaan ja ymmärtämään yhteiskunnallista vaikuttamista ja oman äänen arvoa moninaisessa yhteisössä. Demokratian ajautuessa kriisiin muualla, on meidän yhä tärkeämpi muistaa, että ylioppilasliike on vahvimmillaan yhtenäisenä, ja että yhtenäisyyteen meidän on pyrittävä vastedeskin.

Liittokokoukseen mentäessä pohdin siksi myös yhteisömme sisäistä dynamiikkaa. Tänä vuonna SYL on tehnyt yhä suurempia ponnisteluja liiton tapahtumien yhdenvertaisuuden eteen, niin kieliasioissa kuin feministisenä järjestön toimimiseen. Tapahtumia ja siten myös liittokokousta varten on laadittu turvallisemman tilan periaatteet ja häirintäyhdyshenkilöt ovat tänäkin vuonna läsnä. Laatimamme ohjeet painottavat muun muassa, että kaikkien osallistujien on tärkeää voida luottaa siihen, että omaa kokemusta kuunnellaan ja arvostetaan, ja että kaikki ovat yhtä sitoutuneita turvallisemman tilan periaatteisiin. Näin yhteisön ristiriitoja uskalletaan käsitellä reflektoivasti ja rakentavasti, ja kaikki voivat tuntea olonsa tervetulleiksi.

Ohjeiden tarkoitus on myös saada osallistujat tarkastelemaan omaa käytöstään ja ottamaan siitä vastuun. Kannustankin siksi kaikkia liittokokoukseen osallistujia pohtimaan itsensä ja yhteisömme reflektointia jo etukäteen, sekä muistutan ennakoivasti palautteen antamisesta. Ylioppilasliike on kautta historiansa kyennyt näyttämään olevansa toimintavalmis, ahkera ja aikaansa edellä, ja siihen meidän on yhteisönä kyettävä myös omissa kokoontumisissamme ja suhtautumisessamme toisiimme.

Siksi viimeiset tsemppini ovat kaikille liittokokoukseen osallistujille; liittokokous on meidän. Tehdään siitä näköisemme.

 

Petra Laiti

SYL:n varapuheenjohtaja

6 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >