Opintotuki eilen ja tänään. Entä huomenna?

Opintotuki sai alkunsa 50 vuotta sitten. Tässä tekstissä asiantuntijamme ruotii, miten valtiovalta on halunnut kehittää tukea lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä ja minkä media on halunnut nostaa opiskelijan toimeentulosta esille. Toisaalta, miksi järjestelmä edes on alunperin luotu ja mitä tavoitteita sen halutaan palvelevan tulevaisuudessa?

Valtiovallan viesti 2010-luvulla opintotuen kehittämiseksi on ollut ainakin johdonmukainen.

Edistää tehokasta opiskelua. Kannustaa ripeään valmistumiseen.
Uudistaa opintotukea siten, että opintotuen taso nousee, mutta samalla opintotukimenot pienenevät. Vähentää tarvetta turvautua toimeentulotukeen.
Kohentaa edellytyksiä ja kannusteita opiskella, valmistua ja hakeutua työmarkkinoille.
Opiskeluaikojen oletetaan lyhenevän

Oheiset siteeraukset ovat tavoitteita ja vaikutusarvioita hallituksen esityksistä, kun opintotukilakia on viimeisen kahden vaalikauden ajan rukattu. Punainen lanka on jotakuinkin ollut se, että valtion menojen pitää supistua, opiskelijoiden tehdä entistä kovemmalla tahdilla opintoja ja sen myötä päätyä uraputkeen tuomaan verotuloja. Poliittinen johto on vaihtunut välissä, sanoma ei.

Kymmenessä vuodessa korkeakouluopiskelijoiden opintorahasta on valtion budjetissa onnistuttu säästämään 82 miljoonaa euroa. Tämä on muuttanut opiskelijan sekä valmistuneen arkea paljon. 

  • Opiskelijan täytyy täydentää kuukausittaista toimeentuloa työtuloilla, vanhempien tuella tai opintolainalla kattaakseen välttämättömät elinkustannukset.
  • Tukikuukaudet ovat niukemmat ja loppuvat osalta kesken kandi- sekä maisterivaiheessa.
  • Tavoiteajassa valmistuneella on mahdollisuus saada enintään 6200 euron lainahyvitys.
  • Valmistuessa voi olla 30 000 euroa lainaa, ulkomailla opiskelleella 38 000.

Media oli jälleen vuonna 2019 kiinnostunut opiskelijoista ja opintotuesta.

Opiskelijoiden toimeentulosta puhuttiin ja uutisoitiin eduskuntavaalien alla, mutta muutoin tänä vuonna opintotuen mediatila jakautui kolmeen vuodenaikaan: Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvitys herätteli keskustelua opintotuen tulorajojen korottamisesta, kesällä puhututti SYL:n kannanotto opiskelun ulkopuolisen ajan toimeentulon turvaamisesta ja alkusyksystä otsikot täyttyi varallisuuden kartuttamisesta sijoittamalla opintolaina.

Keskustelu tulorajoista puhuu ensisijaisesti parhaiten toimeentulevien opiskelijoiden edun puolesta. Nykyisten tulorajojen puitteissa, opiskelijan bruttotulot ovat voineet olla 1016 euroa kuukaudessa. Ansiotulojen päälle on saanut opintorahaa sekä yleistä asumistukea. Parhaimmillaan kuukausitulojen keskiarvo on voinut olla 1547 euroa, vuositulot yli 18 500 euroa. 

Vertailun vuoksi; ei-työssäkäyvän opiskelija kuukausitulot ovat opiskelukuukausina enimmilläänkin 663 euroa ja vuodessa 7960 euroa.

Vaikka Palkansaajien tutkimuslaitos muuta väittikin, tulorajojen korotus ei ole pelkkää tuloa valtion kassaan. 30 prosentin korotus nykyisiin tulorajoihin maksaisi Kelan arvion mukaan 15-20 miljoonaa, puhumattakaan 50 prosentin korotuksesta. Tämän rahan vaihtoehtoiskustannuksia pitää päättäjien pohtia, kun opintotukea halutaan kehittää.

Kesäaikana opiskelijoilla on erinomainen tilaisuus kartuttaa osaamista ja työkokemusta kesätöillä. On kuitenkin myönnettävä, että kaikille töitä ei ole tarjolla ja opintoja edistäviä kesäkursseja ei välttämättä senkään vertaa. Huvikseen opintotukea ei kannata nostaa varsinkaan, jos tukikuukausien haluaa riittävän tutkinnon valmistumiseen. 

Huonoimmassa tapauksessa opiskelijalla on kesällä edessään kolme kuukautta, joiden aikana käytössä olevat tulot koostuvat asumistuesta, suuruudeltaan 0-400 euroa kuukaudessa. Jos opiskelija ei ole keväällä halunnut nostaa opintolainaa, nyt hänen on pakko, koska toimeentulotukea myönnettäessä nostamaton opintolaina katsotaan tuloksi. Opintojen aikaiseen toimeentuloon tarkoitettua lainaa edellytetään siis nostettavan myös aikana, kun opiskelijalla ei ole mahdollisuutta opiskella.

Opintolainahan pitää jokaisen kauppatieteilijän nostaa, ettei tule reputetuksi kurssilta?

Jostain syystä tätä mantraa toistavilta henkilöiltä ja tähän yhtyviltä päivälehdiltä unohtuu se, että suurimmat syyt nostaa opintolainaa on muun toimeentulon riittämättömyys ja toimeentulon kannalta välttämättömien menojen rahoittaminen. On totta, että opintolainahyvitys on taloudellinen kannustin, jota on hyvä tavoitella, kun opinnot etenevät tavoitteiden mukaisesti. Jos on varaa laittaa lainarahat kasvamaan korkoa korolle niin se on varmasti kannattava sijoitus. Tässä puhutaan kuitenkin ilmiöstä, johon päätoimisella opiskelijalla harvoin on varaa.

Otsikoiden perusteella syntyy kuva, että opiskelijoilla on aikaa työskennellä ja laittaa edullista velkavipua sijoitustileille, joissa varallisuutta kasvatetaan tulevaisuutta varten. Ennen oli vain laina ja kaikki on nykyään niin helppoa.

Mainitsematta taisi jäädä, että tänään valmistuvalla on harteillaan määrältään suurempi markkinaehtoinen opintovelka kuin 90-luvun alussa valmistuneilla, joilla laina oli korkotuettu. 

Mutta onko tämä opintotuen tarkoitus? Miksi opintotukijärjestelmä on luotu ja mitä tavoitteita sillä on?

Historiallisessa perspektiivissä opintotuen tarkoitus on turvata eri taustoista tuleville suomalaisille mahdollisuus opiskeluun, sillä koulutus on myös yhteiskunnan etu. Suomalainen yhteiskunta on halunnut varmistaa, että jokaisella olisi omasta tai vanhempien varallisuudesta riippumatta mahdollisuus päästä korkeakoulutuksen piiriin. Opintotuki on osaltaan ehkäissyt korkeakoulutuksen kasautumista vain hyväosaisten yksinoikeudeksi. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta korkeakoulutetut ovat olleet välttämättömyys talouskasvun luomiseksi hyvinvointivaltiota rakentaessa. Meidän kasvu on ollut korkean osaamisen ansiota.

Uskon, että tätä mahdollisuuksien tasa-arvoa halutaan tavoitella nykypäivänäkin. 

Vuosikymmenten saatossa tämä tavoite on tarkoittanut tuen kehittämistä eri tavoin;

1969 tämä tarkoitti valtion takaamaa opintolainaa.
1972 opintorahan ja 1977 opintorahan asumislisän lisäämistä opintotukeen.
1979 ateriatukea.
1983 lainan korkoavustusta.
1992 opintorahapainotteista opintotukea.
2005 ja 2014 elementtejä opintolainan hyvitykseen.
2008 opintorahan korotusta.
1981-1994 ja 2018 opintotuen huoltajalisää ja -korotusta.
2017 opiskelijoiden siirtoa yleisen asumistuen piiriin.
2014 ja 2019 tuen sitomista indeksiin.

Opintotukirock 1991 (Rappiolla / Hassisen Kone)

Opintotuen suurissa muutoksissa 1992-1994 sekä 2017 paine muutoksiin on ollut lähtöisin valtiontalouden sopeuttamisen tarpeesta. 90-luvulla tämä tarkoitti opintolainasta opintorahapainotteiseen tukeen siirtymistä, 2017 toisinpäin. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana koulutuspoliittiset tavoitteet ovat ajaneet sosiaalipoliittisten pyrkimysten edelle. Suuret tavoitteet mahdollisuuksien tasa-arvosta ovat muuttuneet “enemmän ja nopeammin” -tutkintojen tuotannon tehostamiseen.

Korkean osaamisen tarve on nyt suurempi kuin koskaan ja koulutettujen osuutta tulevista ikäluokista halutaan kasvattaa. Toteutuessaan tämä kasvattaa myös opiskeluun tarvittavan sosiaaliturvan saajamäärää ja menoja. Koulutuksen piiriin hakeudutaan moninaisista taustoista, joilla on erilaisia tuen tarpeita. Yksi on aikuisikänsä ensi vaiheessa, toinen palaa ensimmäisen työuran ohella kasvattamaan osaamista. Kolmas huolehtii opintojen ohella lapsistaan, neljäs on kuntoutunut pitkäaikaissairaudesta ja tarvitsee tutkinnon. Jokaiselle tulisi jatkossakin turvata mahdollisuus opiskeluun.

Mitä me haluamme opintotuelta 2020-luvulla – vai haluaisimmeko sittenkin tukea yksilöitä, jotka voivat opiskella ja kehittää osaamistaan? 

 

Jani Sillanpää

Kirjoittaja on SYL:n sosiaalipolitiikan asiantuntija.

  Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >