Toimiva sukupolvipolitiikka on elinehto työmarkkinoilla

Elokuun alussa nobelisti Bengt Holmström ilmaisi huolensa eläkejärjestelmän kestävyydestä ja nimitti suuria ikäluokkia ”itsekkääksi sukupolveksi”. Arvostetun taloustieteilijän lausahdusta kiirehtivät kommentoimaan niin Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander, valtakunnansovittelija Minna Helle kuin Eläketurma-teoksen toinen kirjoittajista, toimittaja Teemu Muhonen.

Sittemmin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne teki ehdotuksen, että suomalaisten tulisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Rinteen avaus tulkittiin laajalti vanhakantaiseksi ja alistavan naisen ainoastaan synnytyskoneen asemaan. Mediamylly oli valmis ja sosiaalinen media liekeissä hetkessä.

Mikä näistä kahta teemaa yhdistää? Somekohun lisäksi molemmat antavat osviittaa tulevaisuuden Suomesta, jossa yhä pienempi joukko elättää yhä suurenevan osan muuta väestöä. Tätä niin sanottua huoltosuhdetta vinouttaa se, että syntyvät ikäluokat ovat pienempiä kuin aiemmin ja elinajanodote puolestaan on pidentynyt. Hyvinvointivaltion esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen osalta povataan kasvavan. Vastuun kustannusten kattamisesta kantavat pitkälti veronmaksajat.

Huoli tulevien sukupolvien maksutaakasta on siis ajankohtainen. Koska maksutaakka on työikäisen väestön harteilla, ei ole yhdentekevää, millaiset ehdot, kannusteet ja mahdollisuudet työn tekemiseen ovat. Myös Sipilän hallitus on teroittanut, että talouskasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat hallituskauden kärkitavoitteita.

Poliitikkojen lisäksi merkittävä vaikutus työelämän pelisääntöihin on työmarkkinajärjestöillä. Työmarkkinajärjestöillä tarkoitetaan työntekijöitä ja työnantajia edustavia järjestöjä. Työntekijäpuolta eli ammattiyhdistysliikettä edustavat keskusjärjestöistä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava. Työnantajat ovat puolestaan järjestäytyneet muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja Suomen yrittäjien alle. Nämä järjestöt neuvottelevat työntekijöiden eduista ja oikeuksista, kuten palkkatasosta ja työajoista.

Otetaan aiemmin mainitut eläkkeet ja perhepolitiikka tarkempaan syyniin. Palkkojen lisäksi työmarkkinajärjestöjä kiinnostavat myös laajemmin työelämään kytkeytyvät teemat. Miten työikäisenä voi kartuttaa eläkettä ja kertyykö sitä kaikesta tehdystä työstä? Miten onnistuu työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen?

Tällä hetkellä työeläkettä voi kerryttää ansiotyöstä tai yrittäjätoiminnasta. Nykyjärjestelmä ymmärtää kuitenkin huonosti harmaata aluetta, jossa tehdään töitä palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa itsensätyöllistäjänä tai muuna silpputyöläisenä. Varovaisimmissakin ennusteissa alleviivataan, että työn murroksen kautta työnteon muodot moninaistuvat vääjäämättä. Työmarkkinajärjestöjen on myös pysyttävä tässä muutoksessa mukana. Siksi esimerkiksi Akava ja Suomen Yrittäjät ovat esittäneet yhdistelmävakuutuksen mallia. Tässä mallissa eläkettä kertyy sekä ansio- että yrittäjätöistä eikä valintaa ole pakko tehdä jäykästi näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Syntyvyyspolitiikka – tai vähemmän ahdistavaa lokeroa käyttäen – perhepolitiikka osuu kipupisteenä yksityisen ja julkisen välille. Jokaisella on oikeus valita oma perhemuotonsa, mutta toisaalta valtio tukee jälkikasvun hankkimista erilaisin kannustein: perhevapailla, lapsilisillä ja kotihoidontuella. Esimerkiksi sillä, miten perhevapaita myönnetään, voidaan vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti vanhemmat palaavat töihin ja onko lasten kanssa kotona äiti vai useampi vanhempi.

Tasa-arvon ja työllisyyden näkökulmasta perhepolitiikka koskettaa vahvasti myös työmarkkinajärjestöjä. Esimerkiksi nyt elokuisen budjettiriihen alla työmarkkinajärjestöt vetosivat yhdessä maan hallitukseen, jotta perhevapaajärjestelmää lähdettäisiin uudistamaan. Tulevaisuudessa työvoimaa on entistä vähemmän, joten on sitäkin kriittisempää, että työn tekeminen on mahdollisimman mielekästä ja siihen on helppo yhdistää myös perhe-elämä.

Työmarkkinajärjestöt vaikuttavat siis siihen, millainen suomalainen työelämä on nyt ja tulevaisuudessa. Päätökset, jotka tänään tehdään kestävämmän eläkejärjestelmän ja tasa-arvoisemman työelämän puolesta, voivat näkyä huomenna tai kunnolla vasta vuosikymmenien päästä.

Näistä päätöksistä vastuu on myös työmarkkinajärjestöillä. Siksi nekään eivät voi ohittaa keskustelua sukupolvivaikutuksista – toimiva sukupolvipolitiikka on niille suorastaan elinehto.

Henna Pursiainen
Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja

 

7 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >