Viestintäharjoittelussa ylioppilasliikkeellä

Viestintätyössä mikään päivä ei ole samanlainen, eikä ne sitä ole varsinkaan nykyisenkaltaisissa poikkeusoloissa.

Harjoitteluni ensimmäiset viikot ehdittiin perehtyä työtehtäviin ja tutustua työtovereihin Lapinrinteen toimistolla, mutta viimeiset kuukaudet töitä ollaan tehty kotoa käsin. 

Korona-aikaan viestintätyön tekeminen on edellyttänyt epävarmuuden sietämistä aivan eri tavalla. Monien projektien tulevaisuus on hämärtynyt, työpöydälle nousee uusia asioita nopealla aikataululla ja priorisointien tekeminen on paikoin haastavaa. Hektisyys ei toki ole kokemukseni mukaan viestintätyössä aivan poikkeuksellista.

Kolmeen kuukauteen on mahtunut monenmoista. Nettisivu-uudistuksen tarjouspyynnön koostamista, viestintästrategian pohdintaa, meemikampanjan kehittämistä, edunvalvontaviestinnän ohjeistuksen laatimista, somepäivityksiä, videoiden käsikirjoittamista ja editointia.

SYL:n viestinnässä pääsee kyllä tekemään kaikkea sitä mitä työnhakukuulutuksessa luvattiin lennokkaasta ideoinnista aina rivakkaan hommiin tarttumiseen, joskin rennompaankin otteeseen kannustetaan.

Etätöihin siirtymisen vuoksi harjoittelu eteni kuitenkin hieman eri suuntaan, kuin alun perin odotettiin. Jäi joku projekti tekemättä, joku siirtyi, mutta työ ei kyllä keskenkään loppunut. Lopulta etätöihin siirtyminen tapahtui kohtuullisen kivuttomasti. Iltapäiväkahvit juodaan edelleen yhdessä, tällä kertaa vain ruudun välityksellä.

Poikkeusoloista huolimatta työ kaikkia Suomen yliopisto-opiskelijoita edustavassa järjestössä on ollut palkitsevaa, vaikkakin välillä haastavaa. Viestintäharjoittelijan työparina toimii pääasiassa viestinnän asiantuntija, jonka kautta tukea on ollut hyvin saatavilla niihin tehtäviin, joissa sitä on tarvinnut, sekä viestinnästä vastaava hallituksen jäsen. Harjoittelun tarkoitukseksi katsonkin, että vaikka työpanosta tarjotaankin työnantajalle, kehitytään tehtävässä myös itse, paremmaksi työntekijäksi, ammattilaiseksi, ihmiseksi.

Työpaikkana SYL on ollut joustava. Vaikutusvaltaa omiin työtehtäviin on ollut pitkin harjoittelua runsaasti: usein minulta on kysytty, että mitä haluaisin tehdä, mitä oppia ja mistä ottaa vastuuta. SYL:on vahvuus harjoittelupaikkana on siinä, että harjoittelijalle selkeästi vastuutetaan omia projekteja, joihin saa keskittyä ja joita edistää, joka vahvistaa sitoutumista työhön.

Viestintäharjoittelu SYL:lla on ollut hieno mahdollisuus oppia ja ennen kaikkea kokeilla. Keskusteltuani tulevista työtehtävistäni harjoittelun alkupuolella erään ystäväni kanssa, kertoi hän, että videoeditointi on kuin meditointia. Muutaman päivän sitä SYL:lla tehtyäni voin vahvistaa ainakin sen, että meillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä ’meditatiivinen’ tarkoittaa.

Mitä sanottavaa näin harjoittelun viimeisillä viikoilla sitten jää?

Ainakin, että harjoittelussa Suomen ylioppilaskuntien liitolla kehittyy. Vastuuta ja kiitosta hyvin tehdystä työstä annetaan, eikä aikakaan ainakaan pitkäksi käy. Monipuoliset työtehtävät pitävät huolen siitä, että työ tuntuu joka päivä freesiltä.

Poikkeuksellisista ajoista huolimatta pääsin tekemään paljolti sitä mitä harjoittelun alkaessa toivoinkin, vaikka se yksi kampanja Baby Yoda -meemeineen jonnekkin tulevaisuuden hämäriin harmillisesti siirtyikin.

Mitä tästä harjoittelusta sitten jää käteen? Luottamusta siihen, että opiskelijoiden eteen tehdään SYL:ssa herkeämättä työtä. Itsensä johtamisen kykyä. Viestintätyön osa-alueiden hallinnan taitoja. Tietotaitoa, joka varmasti kantaa myös tulevaisuudessa.

Aivan hyvin käytetyt kolme kuukautta, sanoisin.

 

Petteri Keränen

viestintäharjoittelija

  Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >