Pitkät rivit mustia pikkutakkeja, Movember-viiksiä ja Macbookeja. Neuvottelijat salkkuineen juoksemassa salaisesta kabinetista toiseen ja haastattelijat heittelemässä ehdokkaita banaaneilla. Kaksi vuorokautta ruotsinlaivasimulaattorissa ilman unta. Ihmisen parasta aikaa.
Jokainen meistä lienee kuullut ainakin yhden kliseen SYL:n liittokokouksesta, vaikkei siellä olisi päivääkään elämästään viettänyt. Vaikka esityslistapinot ovat vaihtuneet niihin kannettaviin koneisiin, osa uskaltaa jo pukeutua pikkutakin sijasta huppariinkin, eikä hallituksen valintakaan muistuta aivan niin paljoa Italian mafian strategianeuvotteluita, kertovat tarinat silti siitä, että täällä tapahtuu jotain tärkeää. Ja niin tapahtuukin: määritellään suunta seuraavan vuoden ylioppilasliikkeelle.
Liittokokous on siis järjestömme vuoden tärkein päätöksenteon paikka, jossa valitaan uudet toimijat ja hyväksytään seuraavan vuoden toiminta- ja talousasiakirjat. Jäsenjärjestöt eli ylioppilaskunnat osallistuvat kokoukseen delegaatioina, jäsenmääränsä määrittelemässä suhteessa. Tänä vuonna liittokokous järjestetään Tampereen yliopistolla, ja edustajia osallistuu 133 äänen verran 14 ylioppilaskunnasta.
Istuvan hallituksen rooli on toimia kokouksessa esittelijänä ja materiaalin valmistelijana. Me kerromme, miten meidän mielestämme tämän vuoden työtä kannattaisi jatkaa, mutta lopullisen päätöksen tekevät liittokokousedustajat. Tänä vuonna hallitus on esittänyt vuoden 2018 toimintasuunnitelmaksi neljää projektia, jotka liittyvät eduskuntavaalivaikuttamiseen, Suomen EU-puheenjohtajuusvuoteen, työelämän murrokseen ja kehitysyhteistyön tulevaisuuteen. Näiden projektien avulla katsomme, että SYL voi suunnata toimintaansa poliittisen toimintaympäristön edellyttämällä tavalla ja kehittyä entistä vahvemmaksi asiantuntijaksi.
Paitsi perinteitä, pikkutakkeja ja pahimpien kliseiden purkua, SYL:n liittokokous pitää sisällään myös jännitystä ja haikeutta. Jos et kerro kenellekään, myönnän herkistyneeni jo kerran tänä syksynä ymmärtäessäni, että vuosi tämän liikkeen johdossa on pian ohi. Kokouksessa herkkiä hetkiä kokevat lisää varmasti itse kukin, mutta toisaalta se on innostavaa: Uudet, energiset kädet pääsevät ohjaamaan tätä laivaa siihen suuntaan, mikä heidän mielestään on oikea. Toivotaan, että se suunta on kohti entistä vahvempaa ja yhtenäisempää ylioppilasliikettä.
Riina Lumme
SYL:n puheenjohtaja
