Viime vuodet ovat olleet raskaita monille opiskelijoille, enkä ole poikkeus. Etäopinnot, eristäytyminen ja yksinäisyys ovat painaneet opiskelijoita enemmän kuin väestöä keskimäärin. Kuitenkin vastoin odotuksiani vuosi 2021 oli minulle henkilökohtaisesti paljon helpompi ja miellyttävämpi kuin vuosi 2020. Se sai minut pohtimaan: miksi?

Keksin yhden merkittävän syyn – jo tammikuussa 2021 tiesin toimeentuloni olevan taattu koko vuodeksi.

Vuonna 2021 työskentelin täyspäiväisessä luottamustoimessa ylioppilaskuntani hallituksessa. Palkkio tehtävästä ei ollut häävi, mutta opiskelijan tukiin nähden hyvä ja ennen kaikkea varma. 1 000 euron palkkiosta maksoin asumistuesta ylijääneen vuokran, ruoan ja terapian omavastuun. 2020 taas opiskelin täyspäiväisesti koko vuoden. Palkkio luottamustoimesta ei ollut merkittävästi suurempi kuin opintoraha ja täysi opintolaina. Merkittävintä hyvinvoinnilleni, jaksamiselleni ja opiskelijan arjesta selviämiselleni oli toimeentulon varmuus. Väitän, että tämä on arvokas oivallus, joka pätee muihinkin kuin vain itseeni.

Opiskelijan toimeentulosta ja etuuksista puhuttaessa sivuutetaan monesti niiden epävarmuudesta aiheutuva stressi. Opintotuki on voimakkaasti vastikkeellinen etuus, jonka ehtona on riittävä opinnoissa eteneminen. Jos opintopisteitä ei saa kasaan, siitä on selvitettävä Kelalle ja huonoimmassa tapauksessa tuki lakkautetaan. Tämä vaatimus kalvaa opiskelijan mieltä jokaisessa tentissä, kurssi-ilmottautumisessa ja aina raha-asioita hoidettaessa. Kelan tarkastelun käsittelyajat ovat pitkiä ja stressaavia. Elämiseen välttämättömän toimeentulon epävarmuus aiheuttaa pahimmillaan valtavasti kuormitusta, ahdistusta ja stressiä.

Perustulokokeilun (2017-2018) tulokset todistavat, että vastikkeettoman etuuden saajat “kokivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin vertailuryhmän vastaajat. He olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja kokivat vähemmän psyykkistä kuormittuneisuutta, masennusta, alakuloa ja yksinäisyyttä.” Merkittävää on myös, että perustuloa saaneet arvioivat oppimisensa, muistinsa ja keskittymiskykynsä paremmiksi kuin vertailuryhmä. 

Eivätkö nämä vaikutukset olisi opiskelijoille toivottavia, etenkin kun voimme huonommin kuin koskaan aikaisemmin? Turvattu, elämiseen riittävä toimeentulo mahdollistaisi täyden keskittymisen olennaiseen eli opintoihin. Toivottavasti tämä huomataan myös sosiaaliturvauudistusta tekevässä komiteassa.