Globaalikasvatus ei tapahdu yksistään koulutuspolitiikan asiakirjoissa. Olen saanut toimia kaksi vuotta Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kehitysyhteistyöneuvottelukunnassa, KENKKUssa. Näiden vuosien aikana olen oppinut, että maailmankansalaisuus ja globaali vastuu eivät ole vain juhlapuheiden termejä, vaan ne rakentuvat jokapäiväisessä järjestötoiminnassa, vaikuttamisessa ja solidaarisuuden teoissa.
Maailmankansalaisuus on enemmän kuin tietoa
Mitä maailmankansalaisuus oikeastaan tarkoittaa? Opetushallituksen mukaan se on tunnetta kuulumisesta laajempaan yhteisöön ja yhteiseen ihmiskuntaan. Opetushallituksen julkaisemassa oppaassa Kasvatus maailmankansalaisuuteen: Aiheet ja oppimistavoitteet todetaan, että globaalikasvatuksen tehtävänä on avata silmiämme maailman erilaisille todellisuuksille sekä herättää halua rakentaa oikeudenmukaisempaa, osallistavampaa ja rauhallisempaa maailmaa.
UNESCO jakaa maailmankansalaiskasvatuksen (Global Citizenship Education, GCE) kolmeen tasoon:
- Kognitiivinen: Tieto ja kriittinen ajattelu globaaleista ongelmista. Käytännössä tämä on ymmärrystä siitä, miten omat valintamme ja maailman tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa.
- Sosioemotionaalinen: Empatia, solidaarisuus ja tunne ihmiskuntaan kuulumisesta. Se on esimerkiksi kykyä nähdä, että ilman elinkelpoista luontoa emme voi turvata kenenkään oikeutta terveyteen tai ravintoon.
- Toiminnallinen: Vaikuttava ja vastuullinen toiminta rauhan ja kestävämmän maailman puolesta. Se tarkoittaa omien olettamustemme haastamista. Mitä esimerkiksi oletamme Etiopian yliopistoista ennen kuin tutustumme niihin?
Ylioppilasliikkeessä nämä kaikki tasot yhdistyvät. Opimme ymmärtämään maailmaa, mutta ennen kaikkea opimme toimimaan siinä yhdessä.
Pehmeästä kohti kriittistä vastuullisuutta
Globaalikasvatus on vienyt minut mukanaan. Käsittelen gradussanikin maailmankansalaiskasvatusta, mutta Valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteon kautta. Siinä linjataan, että Suomen sivistys näkyy vuonna 2040 kansainvälisyytenä, moninaisuuden ymmärtämisenä ja globaalina vastuuna. Myös korkeakoulutuksen visio 2040-luonnos korostaa korkeakouluyhteisöjen roolia yhteiskunnan uudistajana ja globaalien kysymysten ratkaisijoina. KENKKUssa tämä teoreettinen tavoite on muuttunut minulle lihaksi ja vereksi.
Ylioppilasliike on opettanut minulle kriittisyyttä. Kasvatustieteilijä ja globaalikasvatuksen tutkija Vanessa Andreotti jakaa maailmankansalaiskasvatuksen pehmeään (soft) ja kriittiseen (critical) lähestymistapaan. Pehmeä lähestymistapa saattaa keskittyä pelkkään auttamiseen ja sääliin, mutta kriittinen maailmankansalaisuus haastaa meidät tarkastelemaan vallan epätasapainoa, omia etuoikeuksia ja syvällä olevia olettamuksia.
KENKKUssa olemme oppineet kysymään: kenen ääni kuuluu ja kenen näkökulmat jäävät sivuun? Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan rakentaa aitoja kumppanuuksia. Minulle tämä on konkretisoitunut erityisesti SYLin Etiopiassa toteuttamassa Empower II -hankkeessa, jossa tuetaan vammaisten opiskelijoiden korkeakoulutusta ja vahvistetaan yliopistojen vammaispalveluja Bahir Darin, Jigjigan ja Wolaita Sodon yliopistoissa. SYL toteuttaa hanketta yhteistyössä Kynnys ry:n ja paikallisen ECDD-järjestön kanssa.
Hankkeessa ei ole kyse pelkästään esteettömistä tiloista tai yksittäisistä palveluista. Siinä edistetään myös vammaisten opiskelijoiden osallistumista korkeakouluyhteisöön ja opiskelijayhdistysten toimintaan. Samalla hanke haastaa myös meitä Suomessa pohtimaan, miten vammaiset korkeakouluopiskelijat huomioidaan omassa yhteisössämme. Tässä kriittinen vastuullisuus muuttuu käytännöksi, ei puhuta vammaisten opiskelijoiden puolesta, vaan kuunnellaan, vahvistetaan mahdollisuutta osallistua ja tarkastellaan omia toimintatapoja.
Toiminta on paras opettaja
KENKKU-vuoteni ovat vahvistaneet ajatustani siitä, että maailmankansalaisuuteen ei kasveta vain lukemalla, siihen kasvetaan toimimalla yhdessä muiden kanssa. Lopulta globaalikasvatus toteutuu siellä, missä ihmiset kohtaavat. Se tapahtuu ylioppilaskunnissa, joissa pidetään esillä koulutuksen yhdenvertaisuutta. Hanketyössä, jossa edistetään kollegoiden mahdollisuuksia toisella puolella maailmaa. Kyse on ekososiaalisesta sivistyksestä eli ymmärryksestä siitä, että ekologinen kestävyys on edellytys ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Henna Mäkelä
KENKKU
Lähteet
Andreotti, V. (2006). Soft versus critical global citizenship education. Policy & Practice: A Development Education Review, (3), 40–51. https://www.developmenteducationreview.com/issue/issue-3/soft-versus-critical-global-citizenship-education
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2026). Sivistyksestä suunta Suomelle: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 (luonnos 26.3.2026). https://okm.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio (Luettu 17.5.2026)
Opetushallitus (2021). Kasvatus maailmankansalaisuuteen: Aiheet ja oppimistavoitteet. Helsinki: Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/kasvatus-maailmankansalaisuuteen-aiheet-ja-oppimistavoitteet
UNESCO. (2015). Global Citizenship Education: Topics and Learning Objectives. UNESCO. https://doi.org/10.54675/DRHC3544
Valtioneuvosto. (2021). Koulutuspoliittinen selonteko (Valtioneuvoston julkaisuja 2021:24). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162995
