Järjetön kansainvälistymisen jarruttaminen on lopetettava

Opetus- ja kulttuuriministeriön lukuvuosimaksujen seuranta- ja arviointiryhmä on julkaissut väliraportin lukuvuosimaksujen vaikutuksista. Raportti osoittaa, kuinka minimaalisen taloudellisen hyödyn vuoksi maksuttoman koulutuksen periaatetta ja yliopistojen kansainvälisyyttä on Suomessa rapautettu.

Lukuvuosimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille otettiin käyttöön vuonna 2017. Maksut vaihtelevat 5 000 ja 18 000 euron välillä, ja ne kuuluvat eurooppalaisessa vertailussa skaalan korkeimpaan päähän (Bologna With Student Eyes 2020). Lain asettama minimitaso on vain 1 500 euroa. 

Raportti vahvisti jo aiemmin todetun vaikutuksen. Lukuvuosimaksut ovat johtaneet siihen, että aiempaa suurempi osa kansainvälisistä opiskelijoista tulee EU- ja ETA-maista. Tämä vaikutus on ristiriidassa sen kanssa, että aiempina vuosina parhaiten opinnoissaan suoriutuneet hakijat ovat tulleet Venäjältä, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Näillä alueilla on aiemmin ollut myös kysyntää suomalaiselle korkeakoulutukselle, ja nyt korkeakoulut kohdentavat enenevissä määrin markkinointiaan alueille. Monesti markkinoinnin lisääminen on edellyttänyt myös lisäresursseja. 

Entä mitkä lukuvuosimaksujärjestelmän kustannukset ovat olleet? Raportti ei vastaa kysymykseen, sillä korkeakouluilta ei saada vertailukelpoista tietoa käyttöönoton kuluista. Kuluarviot vaihtelevat 4 000 ja 1 800 000 euron välillä. Mukaan on laskettu vaihtelevasti erilaisia kuluja, jotka liittyvät esimerkiksi markkinointiin, hallintoon ja sähköisten järjestelmien kehittämiseen. 

Apurahajärjestelmä syö suuren osan maksujen tuotoista. Yli puolet korkeakouluista jakaa apurahaa lähes kaikille lukuvuosimaksuvelvollisille opiskelijoille. Apurahat rahoitetaan lähinnä lukuvuosimaksujen tuotoilla. Kun kaikkien korkeakoulujen lukuvuosimaksutulot lasketaan yhteen, summaksi saadaan vajaa 43 miljoonaa euroa. Kun summasta vähennetään maksetut apurahat ja lukuvuosimaksuvapautukset, jäljelle jää vain reilu 14 miljoonaa. 

Järjettömän rahanpyörittelyn jälkeen korkeakoulujen käteen jää siis mitätön summa yliopistojen mittakaavassa. Luku ei myöskään jakaudu lainkaan tasaisesti. Tästä summasta vähennetään vielä maksujen vaatimat investoinnit esimerkiksi hallintoon ja markkinointiin. Osalla korkeakouluista tuotto menee selvästi miinukselle. Ja jos ratkaisuksi tähän ehdotetaan apurahajärjestelmän heikentämistä, se ei ole lainkaan järkevää, sillä apuraha on yksi suurimmista kilpailutekijöistä kansainvälisen opiskelijan valitessa kohdeyliopistoaan.

Rahan lypsäminen kansainvälisiltä opiskelijoilta mitättömän pienen rahallisen hyödyn saamiseksi on lopetettava. Esteiden asettaminen yliopistojen kansainvälistymiselle ja Suomen maineen pilaaminen maksuttoman koulutuksen mallimaana ei ole tämän arvoista.  Järkevämpi ratkaisu olisi nostaa korkeakoulujen perusrahoitusta, ja kehittää kansainvälisille opiskelijoille palveluita ja ulkomaanmarkkinointia, joka ei ole riippuvaista lukuvuosimaksuista. Suomi tarvitsee lisää kansainvälisiä osaajia, eikä valintaa tule tehdä maksukyvyn vaan osaamisen perusteella. 

Viimeistään nyt on aika todeta tosiasiat ja luopua lukuvuosimaksuista.

 

Camilla Saarinen

Hallituksen jäsen

Camilla Saarinen
Hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka, SYL100, järjestöt ja kulttuuri

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.