Opiskelija-aktiivi Etiopiasta

Asrat Robel on 23-vuotias opiskelija Dillan yliopistosta. Dilla on yksi kolmesta yliopistosta, jotka osallistuvat SYL:n ja sen paikallisen kumppanin, ECDD:n kehitysyhteistyöhankkeeseen vammaisten opiskelijoiden koulutuksen tukemiseksi. Asrat kertoo, miten häi sai näkövamman tuomista haasteista huolimatta suoritettua kandidaatintutkinnon kansalaistaidoista ja koulutusetiikasta.

Aloitin opinnot Dillan yliopistossa kolme vuotta sitten. Erityisesti ensimmäinen opiskeluvuosi oli haastava, sillä yliopistolla ei ollut pistekirjoitusmateriaaleja tai näkövammaisille sopivia kirjoja. Myöskään äänitallenteita ei ollut riittävästi saatavilla. Silloinkin, kun oli mahdollista saada materiaaleista sähköinen versio, ei saatavilla ollut toimivia tietokoneita, joita olisi tarvittu sähköisten versioiden hyödyntämiseen. Myös kampusalueen heikko esteettömyys oli haaste.

Minulla oli useita tapoja selättää haasteet. Ystävystyin monen vammattoman luokka- ja huonetoverini  kanssa ja sain tukea ystävyyssuhteiden kautta. Muut opiskelijat äänittivät minulle kirjoja ja opetusmateriaaleja. Minulla oli hyvät välit myös opettajiin. Suurin osa laitokseni opettajista on sitoutunut auttamaan meitä niin opetustilanteissa kuin niiden ulkopuolella. Yksi opettajani esimerkiksi antoi minulle luvan soittaa hänelle, kun minulla oli kysyttävää. Me vammaiset opiskelijat ja opettajat yritimme myös vaikuttaa yliopiston johtoon, jotta opetus siirrettäisiin pääkampukselle. Pääkampus sopii paremmin vammaisille opiskelijoille kuin nykyinen kampus, vaikkakin myös pääkampuksen esteettömyyttä pitäisi edelleen parantaa.

Haluaisin palvella yhteiskuntaa valmistumisen jälkeen. Jos pääsisin töhin esimerkiksi opettajaksi, haluaisin antaa oppilaille kaikkeni. Haluaisin myös jatkaa opintojani ja suorittaa maisterintutkinnon.

Viestini muille vammaisille opiskelijoille on, että kannattaa viettää aikaa opiskelutovereiden ja samassa huoneessa asuvien kanssa. Toivon heidän myös kunnioittavan opettajiaan, vaikka kampuselämä onkin välillä vaikeaa, koska vammaisten kannattaa vaatia oikeuksiaan hyvässä hengessä.