Kirjoittaja Taru Marjamäki on viime toimikauden KENKKU-jäsen.
Sananlaskun ajatuksena on, että nuorena opiskellaan, jotta aikuisena osataan tehdä töitä. Näin varmaan olikin aikana, jolloin odotettavissa oleva elinikä oli 40–60 vuotta. Entä nykyään, kun elämme pidempään kuin koskaan ennen? Voimmeko ajatella, että nuorena ehdimme oppia kaiken, mitä neljänkymmenen vuoden työuran aikana tarvitsemme?
Työmarkkinat vaativat korkeasti koulutettuja, osaavia ihmisiä. Samaan aikaan kilpailu työpaikoista on kovaa ja eläkeiät kaukana. Pitkän työuraan aikana voi tapahtua monenlaista, kun teknologia kehittyy ja uusia ammatteja syntyy ja vanhoja kuolee. Hyvä ja ajantasainen koulutus on keino pärjätä työmarkkinoilla. Se myös takaa laadukkaan työvoiman saatavuuden ja kaivatun kilpailukyvyn kansainvälisillä markkinoilla.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimuksen mukaan aikuiskoulutustuki nostaa työvoiman koulutusastetta Suomessa ja edistää ammatinvaihtoa. Kuitenkin aikuisten tutkintoon johtavia opiskelumahdollisuuksia on kavennettu – viimeksi vuoden 2017 alusta jolloin aikuisopintotuen enimmäisaika lyheni 19 kuukaudesta 15 kuukauteen ja tuen perusosasta leikattiin 100 euroa. Eniten leikkaukset kohdistuivat naisiin: heitä tuen saajista on 75 prosenttia.
Syitä aikuisopiskeluun on useita. Joku haluaa uudelleen kouluttautua edistääkseen työnsaantimahdollisuuksiaan, toinen löytää unelma-ammattinsa vasta aikuisiällä. Joskus oikea aika opiskeluun tulee vasta esimerkiksi lasten hankkimisen jälkeen, tai kypsyys korkeakouluopiskeluun ilmenee vasta myöhemmällä iällä. Oli syy mikä hyvänsä, tärkeintä olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus opiskella sen ikäisenä kuin se on hänelle mahdollista tai tarpeellista. Aikuiskoulutuksen suosio ja sen tarve kasvaa jatkuvasti, eikä vähiten työmarkkinoiden vaatimusten takia.
Ylioppilaskuntien ja SYL:n tulisi huomioida opiskelijoiden ikärakenteen muuttuminen ajaessaan opiskelijoiden asiaa, myös aikuisopiskelijat tarvitsevat tukea ja oikeuksiensa puolustamista. Mahdollisuutta opiskelun aloittamiseen avoimessa yliopistossa tulisi lisätä, muun muassa iltakursseja pitäisi saada monipuolisesti tarjolle, jotta tutkintojen suorittaminen olisi mahdollista. Lyhyt tukikuukausien määrä, 15 kuukautta, ei riitä kandidaatintutkinnon tai edes maisterintutkinnon suorittamiseen. Yliopistojen olisi kannattavaa panostaa aikuisopiskelijoihin, he ovat tiukan aikataulun takia erityisen motivoituneita ja tehokkaita sekä valmistuvat ja palaavat nopeasti työmarkkinoille uusin tietotaito mukanaan.
Erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla tulee tukea. Hyvä koulutustaso helpottaa työllistymisessä. Palkkatasa-arvon eteen on vielä tehtävä töitä. Usein nainen kompensoi lyhyempää työuraa korkeammalla koulutuksella. Tilastokeskuksen mukaan naisilla oli enemmän korkeakoulututkintoja kuin miehillä, mutta silti korkeakoulutettujen naisten palkka oli keskimäärin 1000 euroa alempi kuin korkeakoulutettujen miesten. Nainen, jolla oli alempi korkeakoulututkinto, sai keskimäärin 100 euroa vähemmän palkkaa kuin keskiasteen koulutuksen saanut mies.
Kehittyvissä maissa naisten korkeakoulutukseen pääsy ei ole itsestään selvyys. SYL on keskittynyt kehitysyhteistyöteemoissaan koulutuksen ja opiskelijoiden tukemiseen sekä pyrkinyt kasvattamaan kehitysyhteistyötietoisuutta Suomessa. Globaalikasvatus on osa aktiivista kansalaisuutta joka avartaa ymmärrystämme kanssaopiskelijoidemme tilanteesta eri puolella maailmaa. Esimerkiksi naisten aseman parantaminen on yhteinen teema, vaikka lähtökohdat voivat olla erilaisia. Jos tarkastelemme 101-vuotiaan Suomen tilannetta itsenäistymisen aikaan, voimme huomata nykyisten kehittyvien maiden naisten asemassa paljon yhtäläisyyksiä.
On tärkeää edistää globaaleja ja ajankohtaisia teemoja sekä Suomessa että kehittyvissä maissa: kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta ja koulutusta.
Taru Marjamäki
KENKKU-jäsen
https://www.koulutusrahasto.fi/files/4614/8672/7330/Tilastotietoa_aikuiskoulutustuesta_100217.pdf
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201600_2016_16132_net.pdf
