Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tänään korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision vuoteen 2030. Visiota on tehty vajaan vuoden verran ja nyt saatiin tavoitetila julki. Kommentoin visiota SYL:n puolesta julkaisutilaisuudessa jopa positiivisesti yllättyneenä: harkitsemattomien lakimuutosten sijaan tänään esiteltiin oikea visio.
SYL pitää vision tavoitetilaa pääosin hyvänä. Koulutuksen ja tutkimuksen avoimuus, joustavuus ja saavutettavuus ovat teemoja, jotka toistuvat visiossa tiuhaan. Opiskelijalähtöisyys näkyy myös paperissa hyvin, ja perustutkimuksen suhde uusiin innovaatioihin on tunnistettu. Korkeakoulutettujen määrää halutaan kasvattaa niin, että puolet ikäluokasta suorittaa jatkossa korkeakoulututkinnon. Tavoite voisi olla vieläkin korkeammalla, mutta sen saavuttaminen edellyttää luonnollisesti myös resursseja. Nyt jo henkilöstöjärjestöjen huolena on ollut opetuksen ja tutkimuksen tukihenkilöstön vähentymisen vaikutukset opetus- ja tutkimushenkilön työn kuormittavuuteen. Tämä näkyy myös opiskelijoille esimerkiksi opetuksen vähentymisenä ja tukipalveluiden puutteena, ja sopii huonosti yhteen korkeakoulutettujen määrän lisäämisen kanssa. Näin ei voi jatkua, jos todella haluamme olla maa, jonka työvoima on tulevaisuudessa maailman koulutetuinta.
Jotta tämä toteutuu, näkökulman pitää olla oppijassa. Opiskelijan asema, mahdollisuus liikkua ja opiskelijaan kohdistuvat paineet muutoksessa ja kiristyvässä toimeentulossa on tunnistettu visiossa hyvin. Opiskelukyvyn tukemisen tulee olla jatkuvan tarkastelun ja kehittämisen kohteena myös jatkossa, sillä uusimpien kiristysten ja muutosten vaikutukset eivät edes näy nykyisissä tilastoissa. “Koulutusta kehitetään opiskelijalähtöisesti” ei saa olla vain juhlapuheissa ja visiokirjauksissa esiintyvä fraasi, vaan sen pitää olla läpileikkaava ohjenuora korkeakoulutuksen kehittämisessä.
Inhimillinen näkökulma pääsee nimittäin toisinaan unohtumaan erityisesti, kun puhutaan koulutuksen kasautumisesta. Vision taustamateriaalissa problematisoidaan sitä, miten 28 % yliopistoon ja 25 % ammattikorkeakouluun hakevista opiskelijoista on sellaisia, joilla on jo hakiessaan toinen korkeakoulupaikka tai tutkinto. Koulutuksen kasautuminen on aito ongelma, mutta hyvin harvoin opiskelijan itsensä syy: toisinaan uuden työuran etsiminen on pakollista työmarkkinarakenteesta tai terveydellisistä syistä johtuen ja joissakin tapauksissa taas ei ole vaihtoehtoja, koska korkeakoulun alanvaihtomahdollisuudet tai täydennyskoulutuksen vaihtoehdot ovat olemattomat.
Visio korostaa paljon myös koulutuksen avoimuutta, joustavia opintopolkuja ja elinikäistä oppimista – tavoitteita, jotka varmasti jokainen voi allekirjoittaa. Jatkokehittelyssä on huomioitava, että avoimuus ei etene pelkällä puheella, vaan vaatii kannusteita ja uusia avauksia. Tällainen olisi esimerkiksi SYL:n, Suomen Ekonomien ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen esittämä uudenlainen alustamalli korkeakoulutukseen. Ajatuksena on avata koko Suomen korkeakoulutarjonta kaikkien oppijoiden saataville ja kannustaa opintopisteperustaisella rahoitusmallilla korkeakouluja tarjoamaan opetusta myös muille kuin oman korkeakoulunsa opiskelijoille.
Alustamalli on esimerkki sellaisesta rakenteesta, joka edistäisi vision tavoitteita uudenlaisesta osaamisesta, tiiviimmästä yhteistyöstä ja suuremmasta korkeakoulutettujen määrästä. Myös muissa rakenteellisista ratkaisuissa on noudatettava tarkkaa harkintaa ja vaikutusarviointia: Korkeakoulujen määrällinen vähentäminen ei voi tavoitteena ohittaa saavutettavuuden ja alueen tarpeen näkökulmia, eikä mahdollistava lainsäädäntö saa tarkoittaa etupainotteisia muutoksia vain muutosten vuoksi.
Tästä tavoitetilasta lähdetään nyt kehittämään toimenpiteitä tiekartan muotoon ja sille tueksi eri teemoihin liittyviä kehitysohjelmia. Tilaisuudessa pitämässäni puheenvuorossa muistutin myös, että laajan sidosryhmäyhteistyön tulee olla oikeasti laajaa ja sellaista yhteistyötä, jossa jokainen yliopistoyhteisön osa ja sidosryhmä tulee tasa-arvoisesti kuulluksi. Myös eduskuntapuolueita hallituksesta ja oppositiosta tulee osallistaa parlamentaariseen valmisteluun. Hyvin onnistuessaan tämä tiekartta nimittäin määrittää suomalaisen korkeakoulutuksen suuntaa vuosiksi eteenpäin pitkäjänteisemmin ja laajemman yhteisön allekirjoittamana kuin yksikään hallitusohjelma tai koulutuksen kehittämissuunnitelma voisi tehdä.
Riina Lumme
SYL:n puheenjohtaja