Tänään 9.5. juhlimme Eurooppa-päivää, Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivää. Tasan 72 vuotta sitten Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti asiakirjan, jossa esitettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamista. Esityksessä kyse oli puhtaan taloudellisen yhteistyön ohella myös rauhasta. Se oli esitys uudenlaisesta poliittisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta sota yhteisön maiden välillä olisi mahdoton: mikäli valtio ei pysty vapaasti saamaan hiiltä ja terästä, se ei myöskään pysty käynnistämään sotaa Euroopassa.
“Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.”
Näin 72 vuotta myöhemmin nuo sanat ovat ajankohtaisempia kuin ikinä aikaisemmin – onhan Ukrainan kriisi pahin turvallisuusuhka Euroopalle sitten kylmän sodan.
Sota yksinään ei ole kuitenkaan ainoa uhka, joka varjostaa Eurooppaa. Maanosa ikääntyy, jää taloudellisesti varjoon globaalissa kilpailussa ja taistelee ilmastonmuutosta sekä luontokatoa vastaan päivästä toiseen. Harvat kuluvan vuosisadan suurimmista haasteista ovat ratkaistavissa kansallisesti, vaan ne kaipaavat rajat ylittäviä ratkaisuja. Yhteenpuurtaminen paremman tulevaisuuden eteen on elinehto epävakaassa nykymaailmassa. Yhteiset tavoitteet edellyttävät yhteisiä ratkaisuja.
Kriisit eivät yksinään aiheuta vain haittaa ja harmia, vaan ne myös tuovat Euroopan maita yhteen. Euroopan unionin kehitysaskeleet ovat kautta historian kulminoituneet juuri kriisien kynnykselle. Kriisit ovat usein johtaneet sellaisiin uudistuksiin, jotka ovat lopulta vain vahvistaneet EU:ta. Kriisien kohdalla palataan Euroopan perusarvojen ja alkuperäisen idean äärelle. Yhteisellä arvokentällä on helpompi rakentaa kaikkia miellyttäviä ratkaisuja ja lisätä yhteistyötä. Myös koronapandemia on esimerkki tästä: haparoinnista huolimatta eurooppalainen vastaisku virusta vastaan on ollut voimallisempi kuin kriitikot olisivat voineet ajatella.
Vapaa tutkittu tieto, sivistys ja koulutus ovat tukipilareita demokraattisille yhteiskunnille ja Euroopan kriisinkestävyydelle. Unionin tulevaisuutta koskevassa keskustelussa ylioppilasliikkeen on oltava vahvasti mukana. Vain eurooppalaista osaamistasoa vahvistamalla, eli koulutukseen ja tutkimukseen panostamalla, voimme saavuttaa unionin pitkän aikavälin tavoitteet globaalista kilpailukyvystä, vihreästä ja digitaalisesta siirtymästä sekä yhteiskuntien resilienssin vahvistamisesta. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on maalaillut esimerkiksi Sorbonnen puheessaan vuonna 2017 ajatuksia yhteisestä eurooppalaisesta koulutusverkostosta ja eurooppalaisesta tutkinnosta. Korkeakoulutuksen yhteistyö on jatkoaskeleita sivistykseen, akateemiseen vapauteen ja tutkittuun tietoon pohjautuvalle kehitykselle.
Yhteistyötä ei kuitenkaan rakenneta vaan julistuksin ja puheilla, vaan konkreettisilla askeleilla. Schumanin julistuksen jälkeen Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin Pariisin sopimuksella myöhemmin vuonna 1951. Nyt on lausuttu ajatuksia eurooppalaisen korkeakoulutuksen kehittämisestä. Tulevaisuuden yhteistyö kuitenkin vaatii rahaa, yhteistyötä ja sitoutumista. Isoja hankkeita ei viedä maaliin vasemmalla kädellä, vaan korkeakouluverkostoille ja korkeakoululiikkuvuudelle on varattava riittävät resurssit ja rahoitus.
“Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään.”
Juhlitaan tänään siis rauhan liikettä! Rakennetaan Schumanin jalanjäljissä sivistyksellä ja korkeakoulutuksella rauhaa ja jokaiselle turvallista tulevaisuutta, yhdessä, Eurooppana. Oikein hyvää Eurooppa-päivää jokaiselle!
Jenna Rautionaho ja Tuomas Karvonen
Hallituksen jäsenet
*Lainaukset ovat Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin esittämästä Schumanin julistuksesta.
