Kun maailma kansainvälistyy, jätetäänkö suomalainen opiskelija kyydistä?

Korkeakoululiikkuvuus ja vaihtojaksot ovat olleet kansainvälistyvän korkeakouluyhteisön menestystarina jo kymmeniä vuosia. Tiedeyhteisöissä läpi historian uudet keksinnöt ja ajatukset eivät syntyneet tyhjiössä, vaan levisivät kylästä toiseen juuri kanssakäymisen ansiosta. Luottamus, sivistys, onni ja yhteinen tulevaisuus Euroopassa on vaatinut kasvokkain ajatustenvaihtoa ja kulttuurien välistä ymmärrystä.

Siinä missä toinen lähtee nykypäivänä vaihtoon etsimään itseään, toinen haluaa laajentaa akateemista näkökulmaansa – tai miksei vain viinimakuaan ja ystäväpiiriään. Tosiasiassa yhteiskuntamme vaati ja tarvitsee laajan näkökulman osaajia, jotka ymmärtävät muuttuvaa maailmaa ilman rajoja, osaavat työskennellä monikielisesti ja ymmärtävät, että monet ongelmat eivät rajoitu vain valtion rajojen sisälle. Suomi tarvitsee kansainvälistä osaamista ja ulkomaalaista työvoimaa. Kansainvälisillä valmiuksilla valmistuvat opiskelijat vauhdittavat yritysten, järjestöjen ja julkishallinnon mahdollisuuksia mukautua kansainvälisiin työympäristöihin myös kotimaassa.

Pandemian aikana korkeakoululiikkuvuus on tarkoittanut monelle opiskelijalle lähinnä matkaa sängystä jääkaapille, osalla sängystä tietokoneelle. Pandemialla ei kuitenkaan selitetä alati laskevia ulkomaan vaihtojaksojen määriä. Liikkuvuus on ollut laskussa vuodesta 2016 lähtien, jolloin opiskelijat joutuivat kohtaamaan Sipilän koulutusleikkaukset. Niiden myötä opiskelijoiden toimeentulo kaventui ja yliopistojen paine saada opiskelijat valmistumaan kasvoi. Samalla mahdollisuus lähteä vaihtoon kaventui yhä pienemmälle osalle paremmin toimeentulevista opiskelijoista. Toisaalta lähtöä rajoittavat tiukat tutkintovaatimukset ja niiden sovittaminen eri elämäntilanteisiin.

Opintoputkien ja aikataulujen tiukentuessa on hyvä pohtia, jääkö Suomi globaalissa maailmassa muiden jalkoihin. Kun koulutusjärjestelmää suunnitellaan vain opiskelijoiden nopeaa valmistumista varten, kärsii kansainvälisyys ensimmäisenä. Vaihtoon kannustetaan, mutta samaan aikaa tutkinto-ohjelmat eivät välttämättä mahdollista puolen vuoden taukoa tai kurssien käymistä eri järjestyksessä.

Monella alalla on ongelmana myös pakolliset kurssit, joita on vaikea tai jopa mahdotonta korvata ulkomaalaisilla kursseilla. Kannustin lähteä vaihtoon voi olla pieni, jos siellä suoritetuista puolen vuoden opinnoista saa hyväksiluettua vain 5 opintopistettä. Nekin saattavat mennä lopulta vapaavalintaisiin kursseihin, joille on muutenkin monissa tutkinnoissa hyvin rajatusti tilaa. Pahimmillaan opiskelijat joutuvat joustamattomien tutkintorakenteiden seurauksena viivästyttämään opintojaan ja selittelemään omaa kansainvälistymisjaksoaan Kelalle.

Yhtenä ratkaisuna on kansainvälistymisen kytkeminen osaksi opintokokonaisuuksia. Kansainvälisyyteen tulee tarjota aitoja mahdollisuuksia tyhjien tavoitteiden sijaan. Kansainvälistymistä voidaan edistää ja tukea myös eri tavoin, kuin vaihtoon lähtemällä. Kaikille ulkomaan vaihtojakso ei ole mahdollinen esimerkiksi henkilökohtaisen elämäntilanteen, perheen tai sairauden vuoksi. Siksikin globaaliajattelu tulisi saada kytkettyä osaksi jokaisen uniikkia opintopolkua. Tarkoitti se sitten kotikansainvälistymistä, vierailuluentoja, kielikursseja, etäopintojaksoa ulkomaalaisesta yliopistosta tai vaikka harjoittelua kansainvälisessä yrityksessä.

Tulevaisuuden Suomi tarvitsee työmarkkinoille kansainvälisiä osaajia, jotka ymmärtävät globaaleja ongelmia ja niiden erityispiirteitä. Kansainvälistymistä ei vain tapahdu, vaan se vaatii panostuksia ja muutoksia tutkintoihin niin, että kansainvälinen liikkuvuus on aidosti mahdollista.

 

Jenna Rautionaho

Hallituksen jäsen

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.