Monen muun tavoin, vietän huomattavan osan päivästäni eri uutissivustoilla ja sosiaalisen median alustoilla. Vaikka olen mielestäni hyvä etsimään sanojen takaa kirjoittajan tai julkaisijan motiiveja, on minun silti vaikea ymmärtää jok’ikisen tekstin tarkoitusperiä. Medialukutaitoa, erityisesti kykyä kriittisyyteen ja tulkintaan, tarvitaan medioituneessa yhteiskunnassa, jossa sosiaalisella medialla on olennainen merkitys alustana julkiselle keskustelulle.
Vaalien alla medialukutaidon merkitys korostuu. Ne, jotka ymmärtävät lukemansa ja näkemänsä asian kontekstissa ja tunnistavat sen oikeellisuuden, virheet ja kirjoittajan tarkoitusperät, pystyvät tekemään äänestyspäätöksensä varmemmin. He eivät anna muiden motiivien vaikuttaa omiinsa.
Puolueiden kannatusta mittaavilla gallupeilla on huomattava vaikutus sekä julkiseen keskusteluun että yksittäisen äänestäjän ajatusmaailmaan. Gallupeja lukiessa onkin muistettava, että ne ovat ensisijaisesti ennusteita ja varsinaiset äänet annetaan vasta vaaleissa. Ne siis mittaavat hyvin pienellä otannalla ohikiitävän hetken tilannetta.
Viime vuoden lokakuussa julkaistu Ajatuspaja Alkion kyselytutkimus nuorten puoluekannatuksesta on erinomainen esimerkki valikoivasta tulosten viestinnästä. Kyselyyn vastanneista nuorista 19 prosenttia olisi äänestänyt perussuomalaisia, mikäli eduskuntavaalit olisi järjestetty kyselyn toteuttamishetkellä. Tuloksissa kuitenkin ilmenee, että noin neljännes vastanneista ei joko osannut kertoa mitä puoluetta äänestäisi tai olisi jättänyt kokonaan äänestämättä. Perussuomalaisille tulos kuitenkin osoitti yksiselitteisesti puolueen olevan suosituin nuorten keskuudessa.
Tähän väliin pieni kirjoittajan kommentti: Edeltävän esimerkin kaltaista valikointia ilmenee politiikassa laidasta laitaan, joten mikäli tulkitsit tämän hyökkäykseksi yksittäistä puoluetta kohtaan, kehotan laittamaan Twitterin pois ja tarkastelemaan asiaa kokonaisuutena.
Vaalien alla tulosten julkaiseminen on erityisen vastuullista puuhaa, sillä kyselyt sekä peilaavat että tuottavat yleistä mielipidettä. Kannatusmittausten käsittely mediassa ja viestinnässä vaatiikin sensitiivisyyttä ja ymmärrystä todellisuudesta, jota kyselyillä on kuvattu. Lisäksi koko kansan kuvaaminen tuhannen ihmisen otannalla olettaa kyselyn tuottajan ohella myös vastaanottavalta yleisöltä ymmärrystä tutkimusprosessin vaiheista.
Yhteiskuntaa ymmärtääkseen, ja siinä operoidakseen, on omattava riittävä tietotaito yhteiskunnasta ja sen toiminnasta. Huolestuttavaa onkin, että Opetushallituksen vuonna 2010 tuottaman tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia peruskoulun opettajista ei koe olevansa kykenevä demokratiakasvattaja. Nuorille opetus tuottaa lähinnä ymmärrystä rakenteista, mutta ei siitä, kuinka yhteiskunnan toimintaan voi arjessa osallistua ja vaikuttaa tai siitä, mikä merkitys itsellä on äänestäjänä ja vaikuttajana. Nuorten vieraantuminen politiikasta ja päätöksenteosta näkyy erityisesti vaalivuosina. Vuoden 2017 kuntavaaleissa vain noin joka kolmas alle 26-vuotias äänioikeutettu äänesti.
Sekä demokratiakasvatuksen että medialukutaidon asemaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tulisikin vahvistaa kaikilla koulutusasteilla. Vaikka demokratiakasvatuksen rooli korostuu peruskoulussa, on myös yliopistojen lain mukaisesti “kasvatettava opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Ratkaisuna koulutukseen sisältyy lähestyvien vaalien kannalta kuitenkin käytännöllinen ongelma: koulutuksella saavutetut tulokset näkyvät vasta pidemmän aikavälin päästä. Vaaleihin on puolestaan aikaa vain muutama kuukausi.
Lyhyen aikavälin neuvona kehotankin suhtautumaan vaaleja koskevaan uutisointiin ja keskusteluun terveellä kriittisyydellä. Puoluekannatusmittaukset eivät määritä sitä, ketä sinun kannattaa äänestää. Kysy. Keskustele. Sanoita. Jos jokin on epäselvää, ota siitä selvää. Käytä vaalikoneita ja kannusta ihmisiä ympärilläsi käyttämään. Aloita keskustelu kuntavaaleista ja ennen kaikkea auta vähemmän vaaleista tietävää.
Ville Jäppinen
Hallituksen jäsen
