Kannanotto 1.7.2019
Näin heinäkuussa, muun Suomen lomaillessa, merkittävä osa korkeakouluopiskelijoista elättää itsensä kesätöillä. Opiskelijoiden kesäajan työssäkäynti on elinehto niin opiskelijoille itselleen kuin työmarkkinoillekin. Tilanne on opiskelijan näkökulmasta haasteellinen. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL haluaakin haastaa suomalaisia pohtimaan, miksi opiskelijoilla ainoana väestöryhmänä Suomessa ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon.
Kevät- ja syyslukukausien aikana opiskelijan ensisijaista sosiaaliturvaa eli opintotukea saa n. 60 000–70 000 opiskelijaa. Kesällä vastaava luku on n. 11 000. Opintotukea voi nostaa kesällä vain, mikäli opiskelija kykenee suorittamaan riittävän määrän opintoja myös kesäkuukausina. Kaikille tutkintoon sopivia opintoja ei kesäisin ole saatavilla, ja valmiiksi vähäisiä tukikuukausia ei näin ollen ole usein järkevää tuhlata kesäajan opintoihin. Ainoaksi vaihtoehdoksi monelle jää töiden hakeminen.
Töiden saaminen ei kuitenkaan ole varsinkaan suurilla yliopistopaikkakunnilla helppoa. Kamppailu kesätyöpaikoista alkaa jo varhain kevättalvella, ja kesätyöpaikkaa tarvitsevia opiskelijoita riittää jonoksi asti myös työpaikoilla, jotka eivät edellytä korkeakouluopintoja. Moni yliopisto-opiskelija viettää kesänsä töissä, joissa korkeakouluopinnoissa hankittua osaamista ei pääse hyödyntämään. Yhteiskunnan kannalta tämä tuskin on järkevintä resurssien käyttöä.
Vielä ikävämpi tilanne on niillä, jotka kovasta yrittämisestä huolimatta eivät onnistu saamaan kesätyöpaikkaa lainkaan. Mikäli talvikuukausien opintolainat on jo nostettu ja käytetty elämiseen, ei opiskelijalle välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin hakea toimeentulotukea.
Toimeentulotuen saamisen ehdot opiskelijalle ovat tiukat. Tukea saadakseen opiskelijan on kyettävä todistamaan, ettei sopivia kesäopintoja ole tarjolla, että töitä on haettu ja että kaikki nostettavissa olevat opintolainat on käytetty. Opiskelijoita siis vaaditaan käyttämään opiskeluajan toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettua opintolainaa elämiseen opintoajan ulkopuolellakin.
Opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin on helpottanut tilannetta hieman, sillä toisin kuin opintotukea, yleistä asumistukea saa myös kesäajalta. Tuen taso on kuitenkin niin matala, ettei se useimmilla riitä kattamaan koko vuokraa saati muita elinkustannuksia. Syödäkin varmaan täytyisi.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveyden ongelmista. Tieto ei yllätä, sillä riittävä lepo stressaavien opintojen ohella on jaksamisen perusedellytys. Ilman kesätöissä käyviä opiskelijoita työpaikkojen taas olisi vaikea tarjota vakituisille työntekijöilleen lomaa ja samalla ylläpitää toimintaa läpi kesän. Opiskelijan kannalta tilanne ei kuitenkaan ole reilu tai oikeudenmukainen.
Vaikka kaikille muille tässä yhteiskunnassa loma ja lepo tuntuvat olevan perusoikeuksia, on opiskelijan tullakseen toimeen uurastettava levotta läpi vuoden. Olisi jo korkea aika muistaa, että opiskelijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Siirtyminen perustuloon ratkaisisi tämänkin dilemman. Riittävän toimeentulon tulisi kuulua aivan kaikille – myös kesällä.
