Koulutukseen on Suomessa 1990-luvulta asti kohdistettu toistuvia leikkauksia, minkä vuoksi korkeakoulutuksen rahoitus on jäänyt laahaamaan nykyisten, korkeakouluille kohdistettujen vaatimusten perässä. Leikkausten seurauksena koulutustaso on jäänyt junnaamaan, mikä on nähtävillä selkeästi taannoin julkaistussa Sivistyskatsauksessa. Rahoitusvaje näkyy myös hyvin konkreettisesti opiskelijoiden arjessa ruuhkautuneina ohjaus- ja tukipalveluina. Lyhytnäköisille koulutusleikkauksille alkaa muodostumaan hinta, joka on maksettava tulevalla vaalikaudella.
Koulutusleikkausten pitkän aikavälin vaikutuksista on varoiteltu päättäjiä opiskelijoiden, korkeakoulujen ja työmarkkinajärjestöjen toimesta jo pitkään. Aikanaan esimerkiksi taloustieteen nobelisti Bengt Holmström kritisoi Sipilän hallitusta miljardin euron koulutusleikkauksista. Varoitukset on kuitenkin tähän asti päätetty sivuuttaa.
Koulutustason nosto edellyttää lisärahoitusta
Viime viikkojen koulutuspoliittinen keskustelu herättää toivoa, että varoitukset on vihdoinkin otettu poliitikkojen kuuleviin korviin. Mikään puolue ei kiellä leikkausten tuhoisia vaikutuksia. Sen sijaan kaikki tunnistavat, että ne ovat kääntäneet koulutustason laskuun ja luoneet maahamme osaajapulan. Tämä tuli ilmi esimerkiksi Akavan paneelissa, jossa kaikki puolueet olivat valmiita sitoutumaan koulutuksen rahoittamiseen.
Sivistyskatsauksen tilastot osaamis- ja koulutustasosta huolestuttavat kaikkia. Huolipuhe ei kuitenkaan enää riitä, vaan tarvitsemme lisärahoitusta. Korkeakoulutuksen lisärahoitus on vähimmäisedellytys aloituspaikkojen lisäämiselle ja osaajapulan ratkaisemiselle. Tarvitsemme lisärahoitusta myös, jotta opiskelijoille voidaan taata riittävät tuki- ja ohjauspalvelut sekä opiskelurauha.
Mikäli koulutusleikkauspolitiikkaa päätetään tulevalla vaalikaudella jatkaa, koulutukseen jätetään panostamatta tai korkeakoulutuksen piiriin pääsyyn rakennetaan maksullisia esteitä, ovat puolueet valmiita hyväksymään Suomen alhaisen koulutusasteen ja työvoimapulan.
Osaajapula on myös laadullinen ongelma
Suomen osaajapula ja madaltunut koulutustaso on helppo mitata määrällisesti, mutta niiden taustalla on vahva laadullinen ongelma. Yhteiskunnasta puuttuu tarpeeksi osaavaa työvoimaa vastaamaan muuttuneen maailmaan työmarkkinoiden kysyntään. Yhteiskuntamme tarvitsee lisää korkeakoulutettuja ja koulutus tuo osaamista sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Korkeakoulutuksen laatutavoitteista ei tule kuitenkaan joustaa. Koulutuksen täytyy olla laadukasta, eikä ongelmaa voi ratkaista vain määrällisillä tavoitteilla. Koulutuksen laatu ja sivistyksen itseisarvo eivät saa jäädä kylmien lukujen alle.
Keskustelu suuntautuu helposti korkeakoulutuksen tärkeyteen, mutta 50 prosentin korkeakoulutusasteen tavoitteessakin on toinen puolisko. Tässä keskustelussa täytyy muistaa erityisesti toisen asteen tutkinnon suorittaneet. Meitä kaikkia tarvitaan. Koulutustason nostossa tulee korostaa myös siirtymää ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun, sillä kaikkien koulutustasojen tulee kannustaa yksilöitä sivistykseen ja potentiaalinsa vapauttamiseen. Koulutusjärjestelmää tuleekin ajatella kokonaisuutena, ja kaikille asteille on taattava riittävät resurssit.
Lisätietoja:
Roosa Grönberg
Hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka (koulutuksen rahoitus, opintoasiat, jatkuva oppiminen), työelämä
044 906 5001
roosa.gronberg@syl.fi
Jenni Suutari
Hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka (koulutuksen rakenteet, opiskelijavalinnat, avoin yliopisto), ESU
044 906 5002
jenni.suutari@syl.fi
