Opiskelijan arki on ollut viime maaliskuusta lähtien poikkeustilassa. Korona on ollut täysin ennenkokematon haaste niin opiskelijoille kuin yliopistojen henkilöstölle, eikä vakavan pandemian aiheuttamiin haasteisiin ole kukaan osannut varautua riittävän hyvin. Opiskelijat eivät ole etäaikana myöskään voineet nauttia samantyyppisestä tuesta tai hyvinvointia tukevista palveluista, joita yliopisto normaalisti tarjoaa.

Opiskelijoiden on viime maaliskuusta lähtien täytynyt suorittaa kurssejaan netissä, etänä, yksin ja ilman sitä ohjausta, jota yliopistojen normaalissa arjessa tarjotaan. Verkko-oppimisympäristössä toteutettuja kursseja on voinut suorittaa tapaamatta tai edes ilman kunnon vuorovaikutusta opettajan tai toisten opiskelijoiden kanssa. Itse olen saanut monta kurssia suoritettua pelkästään palauttamalla nettitehtävät Moodleen. Koko prosessi hoidetaan alusta loppuun kotoa poistumatta, netissä ja ilman minkäänlaista opiskelukavereiden yhteisöä.

Vaikka etäopiskelu on korona-aikana ainoa vaihtoehto, yleistynyt nettityöskentely on kuitenkin riski opiskelijoiden hyvinvoinnille, mielenterveydelle ja voi aiheuttaa myös yksinäisyyden kokemusta tai elämänhallinnan haasteita. Opiskelijaelämän tärkeä tarkoitus on myös päästä osaksi yhteisöä ja luoda yhteyksiä muihin yliopistolaisiin, ja tämä kärsii selvästi pitkittyvän etäopiskelun johdosta. Vaarana on, että läsnäolon ja vuorovaikutuksen puute aiheuttaa yksinäisyyttä ja vaikeuttaa entisestään oman paikan löytämistä opiskelijayhteisöstä, kun joutuu pitkäksi aikaa eroon muista ja arjen rytmistä.

Pitkittyessään yksinäisyys ja sosiaaliset haasteet ovat valitettavan usein luonteeltaan kasautuvia ja kumuloituvia. Yksinäisyydestä tai esimerkiksi mielenterveyden oireluista kärsivän henkilön voi olla vaikeampi hakea apua tai suhtautua positiivisesti omaan tulevaisuuteensa. Pitkään kestäneen poikkeusajan jälkeen emme lähde kaikki samalta viivalta – toiset kärsivät koronaetäilystä enemmän kuin toiset.

Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä koskevissa tutkimuksissa on todettu, että pidemmät työttömyys- ja yksinäisyysjaksot heikentävät optimismia ja toiveikkuutta takaisin töihin tai verkostoihin pääsystä. Korona voi valitettavasti olla monelle juuri tällainen yksinäisyysjakso, kun itsenäinen nettipuurtaminen voi tuntua toivottomalta. Kun on ollut pitkään sosiaalisten verkostojen ulkopuolella, niihin paluu voi tuntua entistä haastavammalta ja epäluontevammalta. Yliopistot eivät saa jättää huomioimatta tätä riskiä. Valitettavan moni voi olla nyt pitkään kokenut eläneensä oudossa välitilassa, josta paluu normaaliarkeen tuntuu epävarmalta.

Yliopistojen on panostettava korona-aikanakin yhteisöllisyyteen ja huolehdittava opiskelijoiden hyvinvoinnista. Myös etäopinnoissa olisi mahdollisuuksien mukaan muistettava vuorovaikutus ja läsnäolo. Korona-aikana esimerkiksi yhteiset videopuhelupienryhmät voivat tuoda hyvää yhteisöllisyyttä nettityöskentelyn keskelle. Kun korona joskus hellittää, siirtymiseen takaisin lähiopetukseen on panostettava, jotta paluu olisi mielekäs opiskelijoille sekä kaikille muille yliopistolaisille. Kerran kestettyä koronakriisiä ei saa käyttää verukkeena korvata läsnäolo-opetusta automaattisesti etäsuorittamisella.

On hienoa, että ylioppilaskunnat ovat pyrkineet kartoittamaan opiskelijoiden korona-ajan erityisiä huolia ja järjestäneet esimerkiksi chatteja sekä yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia tukevaa toimintaa verkossa. Meidän on poikkeusaikanakin pidettävä huolta yliopistojen yhteisöllisyydestä sekä opiskelijoiden osallisuudesta ja taisteltava yksinäisyyttä vastaan. Joskus vielä pääsemme osallistumaan opiskelijayhteisöömme täysillä, kansanterveyden sen salliessa.

Okko Karvonen

HYY:n hallituksen jäsen

Julkaisemme syksyn aikana kirjoituksia koronan vaikutuksista opiskelijan arkeen.