Kotiseutu palasi kummittelemaan mun Twitterfeediin. Seinäjoen nuorisovaltuusto oli tehnyt aloitteen vegaaniruokavaihtoehdon lisäämisestä kouluruokaloihin, mutta kaupunginvaltuusto palautti asian valmisteluun. Asian etenemisen torpannut perussuomalaisten edustaja ilakoi “taistelleensa vihervasemmistolaista mädätystä vastaan” ja totesi nuorten saavan onnekseen iän myötä järkeä päähän.
Se on ihan okei, että kauhavalainen härkäpapu pelottaa. Sellaista se voi olla ideologisena lihansyöjänä. Nuoret itse halusivat itselleen sen vaihtoehdon, ja nyt se riistettiin heiltä. Miksi täysin ravitsemussuositusten mukainen nuorten toivoma ruoka on mädätystä ja lasten ruokailun politisoiminen ja nuorten dissaaminen kuntapoliitikkona taas ei ole? Tässä taas hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on äänestää kuntavaaleissa.
Mä olen lopen kyllästynyt siihen, että ‘ideologiaa’ käytetään kuvaamaan arvopohjaista toimintaa negatiivisella vireellä, kuin se olisi järjen ja logiikan vastakohta. Onhan uusliberalismi ideologia siinä missä sosialismikin. Kovin monella ihmisellä tuntuu olevan nykyään jokin kieroutunut voimafantasia siitä, miten he ovat rationaalisia, objektiivisia, ideologioista vapaita tolkun ja maalaisjärjen ihmisiä tunteiden ja ideologioiden riivaaman vihervasemmiston yläpuolella.
Tietyn laidan ihmiset tituleeraavat myös tiedettä tai tieteilijöitä mielellään ideologisiksi tai poliittisiksi kuvitellen sen syövän pohjaa vertaisarvioidulta tutkimukselta tai ylipäätään yhteiskunnallisilta tai humanistisilta aloilta. Jos haluaa päivän käyntiin pienellä adrenaliinipiikillä, ei tarvitse kuin avata Twitter ja löytää omassa rationaalisuudessaan kieriskelevä twitteröijiä kertomassa, miten verorahoja ei saisi käyttää penniäkään sukupuolentutkimuksen kaltaiseen ideologiseen humpuukiin. Ei lainkaan arvolatautunut mielipide, ihan maalaisjärkipohjaista veroeuroista huolestuneen kansalaisen puhetta vain!
Voin tunnustaa sortuneeni tähän kuoppaan nuorempana, kuten varmaan monikin meistä. Mä en ollut poliittinen, mulla oli ~mielipiteitä~ ja mä kannatin yhdenvertaisuutta olematta mikään feministi. Sitä kuitenkin toivoisi, ettei enää aikuisena ihmiset kuvittelisi olevansa näiden asioiden yläpuolella. Kaikki me ollaan ideologisia, haluttiin tai ei – ja se on ihan okei.
Mikään tieteenalakaan ei ole ideologioista ja inhimillisistä muuttujista vapaata. Tämä tiedoksi myös Hesarin päätoimitukselle, joka kirjoitti tämän höpökirjoituksen aiemmin keväällä. Siispä kaiken tämän tieteen dissauksen, disinformaation ja antivaxxereiden riehunnan lomassa saanko esittää pienen pyynnön?
Myönnä vihdoinkin itsellesi olevasi ideologinen, ja lakkaa käyttämästä sitä vähättelykeinona. Ehkä purkamalla virheellisiä mielikuvia ideologisuudesta voimme käydä oikeaa arvopohjaista keskustelua ja keskittyä tekemään pesäeroa tiedevastaisiin öyhöihin.
Ei, kenelläkään ei ole objektiivista näkemystä, miten politiikkaa pitäisi tehdä. Tunteet tai arvot ei ole tippaakaan huonompia kuin “järki”. Mitä se järki edes on, oikeampia mielipiteitä? Oikea tieto on se millä on väliä, kaikki muu on omien uskomusten ja taustaolettamien varassa toimimista. Ja nämä kaksi on hyvä erottaa toisistaan. On oikeasti ihan todella pelottavaa, että jotkut uskoo ihan täysillä siihen, että on olemassa asioita, joista tiedeyhteisöt ja mediat ei uskalla puhua. Haloo! Nimetkää yksikin tieteentekijä, joka ei haluaisi julistaa tutkimustaan maailmalle.
Politiikka on sitä, että erilaisista arvopohjista ja ideologioista tulevat toimijat kokoontuvat jakamaan ajatuksiaan ja luomaan kompromisseja. Ehkä vielä joku päivä se naapurin Penakin tajuaa tämän vaahdotessaan ideologisesta huulipunahallituksesta toivoen, että vielä joskus hallituksessa on taas vain rationaalisia miehiä, jotka ei ajattele vain tunteillaan.
Iloitkaamme ideologioistamme ja keksikäämme parempia voimafantasioita!
Annika Nevanpää
Puheenjohtaja
