”Opiskelijoiden olosuhteet ovat muuttuneet todella paljon vuodesta 2001 lähtien. Silloin oli vielä ikuinen opinto-oikeus, ja opiskelijoista moni opiskelikin varsin verkkaiseen tahtiin ilman suurempaa ahdistusta hitaasta vauhdista. Tutkintouudistuksen, tutkintoaikojen rajaamisen sekä opintotuen rajauksen seurauksena vastaanotolla alkoi näkyä yhä enemmän stressaantuneita opiskelijoita. Opiskelijoista monet alkoivat puhua huonoksi leimaantumisen pelosta, jolleivat pysy tahdissa.”

Näin YTHS:ltä  vastikään eläkkeelle jäänyt mielenterveyden johtava ylilääkäri Pauli Tossavainen kuvaa muutosta, joka opiskelijoiden arjessa on tapahtunut viimeisen lähes 20 vuoden aikana, jonka Pauli ehti työskennellä YTHS:llä. 

Myös Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus (KOTT 2016) vahvistaa nämä kokemukset. Terveystutkimuksen mukaan opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet 2000-luvun aikana ja tällä hetkellä psyykkisistä oireista kärsii säännöllisesti jopa 30 % korkeakouluopiskelijoista. On varmasti itsestään selvää, että psyykkiset oireet vaikuttavat heikentävästi opiskelukykyyn, ja pahimmillaan mielenterveysongelmat vievät nuoren aikuisen jopa työkyvyttömyyseläkkeelle.

En koe tarpeelliseksi kyseenalaistaa, etteivätkö päättäjät olisi tunnistaneet nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia. Oleellisempi kysymys on se, miten opiskelijoiden mielenterveysongelmien kasvu pysäytetään. Siis: mikä ratkaisuksi? Mielenterveysongelmien lisääntymisen taustalle ei ole löydetty yhtä selkeää syytä, jonka voisi vain yhdellä keinolla korjata. Ratkaisuja tarvitaan niin palveluiden sisältöön ja saatavuuteen kuin nuoria ja opiskelijoita sairastuttaviin rakenteisiin, kuten toimeentulon haasteisiin.

Mitä uusi hallitusohjelma tarjoaa ratkaisuksi?

Hallitusohjelmasta voi selkeästi löytää tahtotilan nuorten asioiden parantamiseen, mukaan lukien pyrkimyksen mielenterveysongelmien kasvun pysäyttämiseen. Tarjolla on esimerkiksi lapsistrategian mukaisten nuorten matalan kynnyksen tukipalvelujen, kuten psykologipalveluiden, vahvistamista. Osana valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaa aiotaan edistää nuorten työllisyyttä ja mielenterveyttä ja taata tasapuolisia mahdollisuuksia saada tukea Ohjaamo-toiminnassa.

Nämä ovat erinomaisia asioita! Monet korkeakouluopiskelijoiden ongelmista juontavat juurensa jo varhaisemmista nuoruusvuosista. Kaikille nuorille suunnattuja palveluita, kuten Ohjaamoa, hyödyntävät myös korkeakouluopiskelijat.

Olen kuitenkin myös huolissani. Nuorisolaki määrittelee nuoren alle 29-vuotiaaksi, ja suuri osa korkeakouluopiskelijoista tähän muottiin mahtuukin. Kaikki eivät kuitenkaan mahdu ja jos nuorten kanssa samassa virkkeessä puhutaan lapsistrategiasta ja opiskelijahuollon (ei koske korkeakouluopiskelijoita) palveluista, voidaan päätellä, että kohderyhmänä eivät todennäköisesti ole korkeakouluopiskelijat. On myös selvää, että  jos nuori on jo selvinnyt valintakoerumbasta ja päässyt korkeakouluun, hänellä on parempi fillari alla kuin esimerkiksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla. Siitä huolimatta – kun tavoitellaan esimerkiksi 75 % työllisyyttä – nuorten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmien kasvun pysäyttäminen ei pitäisi olla joko–tai vaan sekä–että.

Suurin kiinnostukseni hallitusohjelmassa kohdistuukin jo valmistelussa olevaan mielenterveysstrategiaan ja erityisesti sen tavoitteisiin tähtääviin toimenpiteisiin. Näissä toimenpiteissä korkeakouluopiskelijoita ei voi sivuuttaa tai luokitella pelkästään nuoriksi. Korkeakoulussa opiskelu ja opiskelijaelämä on erityinen elämänvaihe, joka vaatii omaa tarkasteluaan ja uniikkeja ratkaisuja.

Mielenterveyttä koskevat hallitusohjelmakirjaukset:

• Vahvistetaan lapsistrategian mukaisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteydessä lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen tukipalveluja, kuten neuvolatoimintaa, psykologipalveluita, kotipalvelua ja perheneuvontaa, työllisyyspalveluita sekä laadukkaita oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita.
• Valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa otetaan pääteemaksi nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden vahvistaminen. Ohjelmassa otetaan huomioon lisäksi seuraavat asiat: luodaan toimintamalli koulukuntoisuuden luotettavaan ja yksilölliseen arviointiin, tuetaan vähemmistöjä ja ehkäistään syrjäytymistä, edistetään nuorten työllisyyttä ja mielenterveyttä, puututaan nuorten päihteiden käyttöön ja peliriippuvuuteen, taataan nuorille tasapuoliset mahdollisuudet kasvokkain tapahtuvaan tukeen Ohjaamo-toiminnassa, otetaan huomioon talous- ja työelämätaidot osana nuorten hyvinvointia. Nuorisopolitiikan koordinaatiota parannetaan ja perustetaan lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä sekä parannetaan nuorisopolitiikan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Varmistetaan nuorten palveluiden vaikuttavuus, mittarit, arviointi ja tutkimus. Kannustetaan lapsi- ja nuorisolähtöiseen budjetointiin.
• Laaditaan aiempaa valmistelua hyödyntäen mielenterveysstrategia, joka näkee mielenterveyden pääomana, turvaa mielenterveysoikeudet ja -palvelut, linkittää ne olemassa oleviin rakenteisiin, ehkäisee itsemurhia ja vahvistaa ammattilaisten osaamista. Samalla uudistetaan mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö.

Sonja Raitamäki

SYL:n sosiaalipolitiikan asiantuntija