Maaliskuun alussa hallitus linjasi uusista koronarajoituksista, joihin lukeutui monilla alueilla korkeakoulujen etäopetus. Korkeakouluopiskelijoille ja korkeakouluille linjaus ei valitettavasti ollut uusi. Tähän aikaan viime vuonna yliopistot monien muiden mukana sulkivat ovensa ja siirtyivät etäopetukseen ja etätyöhön. Opetuksen järjestäminen pandemian aikana on monella tapaa monimutkainen kysymys:
- Iso osa yliopisto-opiskelijoista on ollut etäopetuksessa vuoden. He eivät ole nähneet kasvokkain opettajaansa, ohjaajansa tai edes opiskelukavereitaan. Tilanteeseen, jossa iso osa opiskelijoista on suorittanut opintoja etänä pian viidesosan tutkinnon suorittamisen tavoiteajasta, ei näin voi enää viitata hetkellisenä poikkeusaikana.
- Kontaktiopetustakin on järjestetty, mutta lähinnä uusille opiskelijoille, jotka pääsivät kampuksille viime syksynä. Lisäksi kontaktiopetusta on ollut aloilla, joilla se on ollut välttämätöntä (esimerkiksi opetus, jossa tarvitaan yliopistojen laboratorioita). Kirjastot ja itseopiskelutilat ovat olleet vaihdellen auki pandemiatilanteesta riippuen. Varsinkin suurimmissa yliopistokaupungeissa tilojen käyttö on ollut hyvin rajallista.
- Tutkitusti kontaktien rajaamisella, opetus- ja oppimisympäristöjen muutoksilla ja muilla pandemian seurauksilla on ollut huolestuttavia vaikutuksia opiskelijoihin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoille suunnatussa kyselyssä vuonna 2020 jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista opiskelijoista tunsi olevansa joko täysin uupunut tai uupumusriskissä.
- Etäopetus ei ole tarkoittanut vain opintojen hidastumista, vaan enemmänkin opiskelijoiden eriytymistä: Esimerkiksi viime keväänä opintosuoritukset näyttivät kasautuvat samoille opiskelijoille. Samalla tavalla ongelmat jaksamisessa ja haasteet opinnoissa voivat kasautua tietyille opiskelijoille. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanne sen kun vaikeutuu niiden opiskelijoiden kohdalla, joille kulunut vuosi on ollut erityisen raskas. Tilanne korostaa kohdennetun tuen tarvetta, omaopettajien roolia sekä panostuksia opiskelijoiden mielenterveyteen ja jaksamiseen laajemminkin.
- Korkeakouluopintojen alku tarkoittaa monelle opiskelijalle muuttoa uudelle paikkakunnalle. Pandemian myötä opiskelija on voinut löytää itsensä tilanteesta, jossa hän on uudella paikkakunnalla ilman tuttuja verkostoja. Tilanne on ollut erityisen haastava kansainvälisille opiskelijoille. Oleskelulupakriteerit sisältävät tiukat toimeentulon vaateet, jotka tulevat lukukausimaksujen päälle. Oleskelulupaprosessin sujuvoittamisen lisäksi tulisikin tarkastella myös ehtojen huojentamista.
- Yliopistot ovat isoja työnantajia: ovien sulkeutuminen on tarkoittanut tuhansille etätyöhön siirtymistä. Tilanne on koetellut opettajien ja muun henkilökunnan jaksamista. Poikkeusolot ovat lisänneet henkilökunnan työkuormaa ja ns. hybridiopetuksen suunnittelu sekä toteuttaminen on työllistävää. Samaan aikaan korkeakoulujen henkilöstömäärä on ollut laskussa jo useamman vuoden uusien tehtävien kasvaessa.
- Koronatilanne on vaihdellut ajallisesti ja alueellisesti. Yliopistot ovat sulkeneet tiloja ja siirtäneet opetusta ennakoiden verkkoon, mutta päätöksiin on vaikuttanut suuresti alueelliset ja valtakunnalliset rajoitukset. Niin valtionhallinnon asettamat kuin aluehallintoviranomaisten suositukset ja rajoitukset ohjaavat yliopistojen toimintaa.
- Opintojen digitalisoitumisesta ja joustavoitumisesta sekä vapaa-ajan (pakotetusta) lisääntymisestä on ollut monille opiskelijoille myös etua. Viime joulukuussa julkaistussa Akavan selvityksessä suuri osa vastanneista korkeakouluopiskelijoista suhtautui myötämielisesti siihen, että opetukseen osallistuminen etäyhteydellä olisi mahdollista myös pandemian päätyttyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opiskelijoiden toiveena olisi siirtyä tyystin etäopetukseen aina ja ikuisesti.
Etäopetuksen tuomitseminen yksistään olisi väärin. Opetuksen järjestämisessä ja pedagogiikassa on kuluneen vuoden aikana nähty paljon hienoa kehitystä sekä lukuisia pieniä työvoittoja. Samalla on kuitenkin muistettava, että etäopetusta kiitetään erityisesti juuri siitä, että se lisää opiskelun joustavuutta ja paikkariippumattomuutta. Pandemian keskellä jouston ja erityisesti paikkariippumattomuuden suomat edut sulivat nopeasti. Mitä väliä on paikkariippumattomuudella, kun on pakotettu opiskelemaan samojen seinien sisältä käsin vuoden ajan?
Pandemialla on ollut monenlaisia seurauksia, mutta se on myös tuonut ennestään olemassa olleita ilmiöitä näkyvämmiksi. Esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmista ja jaksamisesta puhuttiin jo ennen pandemiaa. Koulutuksen digitalisoitumista ehdittiin pohtia lukuisissa seminaareissa läpi 2000-luvun. Olemme taitekohdassa, jossa opetus ja koulutus muuttuvat ja jossa huoli opiskelijoiden jaksamisesta on laajasti todettu. Kriittistä onkin, ketä otetaan mukaan kun tulevaisuutta suunnitellaan ja kenen ääni suunnitelmissa kuuluu. INVEST-tutkimushanke antoi viime vuonna suosituksen korkeakouluille kuunnella opiskelijajärjestöjen viestiä tilanteen etenemisestä.
Yhtä tärkeää on kuunnella opiskelijoiden viestiä, kun käännämme katseemme tulevaan.
Ainomaija Rajoo
Koulutuspolitiikan asiantuntija