Suomalaisten opiskelijoiden liikkuvuusmäärät ovat olleet laskussa vuoden 2015 koulutusleikkauksista alkaen. Suomen hallituksen tavoitteet nostaa kansainvälisten opiskelijoiden määrää vuoteen 2030 mennessä on iso askel kohti kansainvälisempää yliopistoyhteisöä. Panostuksia tarvitaan kuitenkin myös suomalaisten opiskelijoiden kansainvälisyysosaamiseen ja kansainvälistymistaitoihin. Elämme globaalissa maailmassa ja vaihdossa kerrytetyt taidot, kuten kielitaito ja kyky toimia monikulttuurisessa ympäristössä, ovat keskeisiä työelämän ja arjen osaamiskokonaisuuksia. Nykyisellään vaihto-opiskelu ei kuitenkaan ole saavutettavaa kaikille opiskelijaryhmille.
Yli 12 prosenttia yliopisto-opiskelijoista on perheellisiä. Monelle perheelliselle ei ole mahdollista jättää perhettä moneksi kuukaudeksi Suomeen ja lähteä opiskelemaan yksin ulkomaille. Myöskään perheen mukaan ottaminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Liikkuvuus vaatisi myös kohtuutonta taloudellista ponnistusta, koska jo Suomessa eläessä perheellisen opiskelijan tulot ovat pienet.
On koko yhteiskunnan etu, että kansainväliset osaamistaidot tulevat osaksi jokaisen opiskelijan tutkintoa. Jokaisella tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kansainvälistyä elämäntilanteesta riippumatta. Tästä hyötyisivät yksilön lisäksi niin yliopisto kuin tulevat työyhteisöt. Siksi yhteiskunnan tulee laittaa erityistä panostusta mahdollisuuksien tukemiseen jokaiselle opiskelijalle
Erasmus+ tukikaudella 2021–2027 perheellinen opiskelija, jolla on alaikäinen tai alaikäisiä lapsia, on oikeutettu perheellisten opiskelijoiden lisätukeen. Lisätuen suuruus on pitkäkestoisessa liikkuvuudessa 250 euroa kuukaudessa Erasmus-tuen lisäksi. Varmaan on turha todeta, ettei 250 eurolla elätetä koko perhettä ulkomailla, jossa pahimmillaan voi olla paljonkin korkeammat elinkustannukset kuin kotikaupungissa Suomessa.
Erityisesti perheellisten opiskelijoiden apurahaa tulisi kasvattaa. Taloudellisen tuen lisäksi tulisi panostaa perheellisten palveluihin vastaanottavassa maassa – myös Suomeen suuntautuvassa liikkuvuudessa. Erityisesti päivähoitopalveluita on vaikea järjestää vain lyhyeksi aikaa ja helposti ongelmaksi nousee myös kielimuuri. Perheellisille opiskelijoille voisi pohtia mahdollisuutta palkata esimerkiksi kotiapulainen tai au pair helpottamaan arjen pyörittämistä ja lastenhoitoa, jotta opintoja olisi mahdollista suorittaa ulkomailla. Usein esteeksi saattaa muodostua ulkomailla arjesta puuttuvan tukiverkoston puute. Siksi voisi olla paikallaan pohtia, miten kansainvälistymisjaksolle voitaisiin saada edes osa kotimaan tukiverkosta mukaan.
Myös vaihtoehtoisia tapoja kansainvälistyä tulisi räätälöidä, esimerkiksi lyhyitä vaihtojaksoja, jotka eivät vaadi pitkäaikaista poissaoloa kotoa. Uutena mahdollisuutena tulisi laajentaa hybridiliikkuvuusjaksoja, joissa opintoja voisi jatkaa lyhyen vaihtojakson jälkeen etänä kotimaassa. Virtuaalilikkuvuus tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tarjota vaihtoa valmistavia kursseja esimerkiksi kielen oppimiseen ja näitä tulisi hyödyntää entistä enemmän.
Yliopistojen liikkuvuuspalveluiden osaaminen perheellisten opiskelijoiden tilanteesta on usein lapsen kengissä. Liikkuvuuspalveluiden tulee tunnistaa perheellisten opiskelijoiden tarpeet ja ohjata heidät saatavilla olevien tukipalveluiden pariin. Jos kansainvälistymistä halutaan aidosti lisätä, tulee huomioida kaikki opiskelijaryhmät: tavoitteen saavuttamiseksi on myös panostettava riittävästi kansainvälistymisen tukemiseen.
Suvituuli Lundmark
Hallituksen jäsen, Sosiaalipolitiikka (terveydenhuolto, hyvinvointi, yhdenvertaisuus), kehityspolitiikka ja ilmasto
044 906 5003
suvituuli.lundmark@syl.fi
Jenna Rautionaho
Hallituksen jäsen, EU ja ESU, kansainväliset opiskelijat
044 906 5005
jenna.rautionaho@syl.fi
