Pride ei ole vain juhla tai värikäs kulkue. Se on maailmanlaajuinen ihmisoikeusliike, joka puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeutta elää turvallisesti, näkyvästi ja yhdenvertaisesti. Parhaimmillaan representaatio pelastaa ihmishenkiä, koska edelleen joku ajattelee, että olisi parempi kuolleena kuin omana itsenään. Siksi Pride kuuluu myös opiskelijaliikkeelle.

Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa jokainen voi opiskella, osallistua yhteisöön ja rakentaa tulevaisuuttaan omana itsenään. Todellisuus ei kuitenkaan ole kaikille sama. Moni sateenkaariopiskelija kohtaa edelleen syrjintää, häirintää ja ulkopuolisuuden kokemuksia niin kampuksilla kuin niiden ulkopuolella.

Samaan aikaan vihapuhe, rasismi ja äärioikeistolainen liikehdintä ovat vahvistuneet myös Suomessa. Fasismille, rasismille tai sateenkaari-ihmisiin kohdistuvalle häirinnälle ei ole sijaa korkeakouluissa eikä opiskelijayhteisöissä.

Pridea kritisoidaan toisinaan kysymällä, miksi heteroille ei ole omaa Pridea. Vastaus on yksinkertainen: heterous ei ole koskaan ollut peruste syrjinnälle, väkivallalle tai oikeuksien rajoittamiselle. Pride on syntynyt tarpeesta puolustaa ihmisten oikeutta olla oma itsensä näkyvästi, turvallisesti ja yhdenvertaisesti.

Opiskelijaliikkeen tehtävä on rakentaa yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Siksi emme voi vaieta, kun vähemmistöihin kohdistuva häirintä lisääntyy tai kun ihmisoikeuksia ja hyvinvointia edistävien järjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään. Juuri nyt niiden työlle olisi erityisen suuri tarve.

Pride ei ole vain sateenkaari-ihmisten juhla. Se on muistutus siitä, että yhdenvertaisuus, turvallisuus ja ihmisarvo kuuluvat kaikille. Niin kauan kuin ihmisoikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti, Pridea tarvitaan.