Opiskelijajärjestötoiminnan tulisi kiinnostaa jokaista, jota kiinnostaa kansalaisvaikuttamisen ja demokratian tilanne. Miksikö?
Luentosalien ulkopuolella monet elämänmittaiset ystävyyssuhteet solmitaan ainejärjestöjen tiloissa tai tapahtumissa, missä järjestöt tuovat ihmisiä yhteen. Uudelle paikkakunnalle muuttavalle nuorelle opiskelijajärjestöt tuovat paitsi kavereita niin myös vertaistukea ja hyvinvointia, jonkun jolle jutella vieraassa kaupungissa.
Ajassa, jossa yhä useampi korkeakoulutettukin kärsii työttömyydestä, voivat vuodet opiskelijajärjestöissä tuoda yllättävän valttikortin. Järjestöissä nimittäin harjoitellaan niitä kuuluisia työelämätaitoja. Monelle opiskelija-aktiiville kokoustaminen, esityslistat ja budjetoinnit ovat tuttua kauraa, väitänpä että välillä jopa paremmin hallussa kuin siellä oikeassa työelämässä. Toisaalta opiskelijat ovat tottuneet järjestämään eri kokoisia tapahtumia, kymmenen hengen leffailloista useamman tuhannen hengen suurtapahtumiin asti. Kaipa tuolla kokemuksella työelämässäkin seminaarin tai toisen järjestää.
Ennen kaikkea opiskelijajärjestöissä kasvaa valveutuneita kansalaisia, jotka oppivat katsomaan ympäröivää maailmaa mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. Ihmisiä, jotka ongelmia huomatessaan eivät kohauta hartioitaan vaan tarttuvat tuumasta toiseen. Yliopistolaki asettaa yliopistoille tärkeän kasvatustehtävän, valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Juuri tässä kasvatustehtävässä opiskelijajärjestöillä on kriittinen rooli. Ja juuri tässä ajassa aktiivisia, valveutuneita ja kriittisiä kansalaisia tarvitaan.
Samaan aikaan, tässä samassa ajassa, hallitus murentaa opiskelijoiden toimeentuloa. Opintotuen indeksijäädytys, asumistuen leikkaukset, siirto opintotuen asumislisälle… Kuluvalla hallituskaudella opiskelijoiden toimeentulosta on leikattu pahimmillaan jopa kolmannes. Opiskelijoiden toimeentulo painottuu entistä enemmän opintolainan varaan. Mikäli lainaan ei tahdo turvautua, jää vaihtoehdoksi työnteko opintojen ohella.
Toimeentulovaikeuksista kärsivän opiskelijan keskittyminen on väkisinkin toimeentulotilanteen ratkaisemisessa. Täysipäiväisten opintojen ohessa töissä käyvän opiskelijan vapaa-aika taas kuluu töissä. Kumpikin vaihtoehto on huono tilanteessa, jossa haluaisimme opiskelijoiden kasvavan niiksi valveutuneiksi kansalaisiksi tai noh, ylipäätään löytävän ystäviä ja voivan hyvin.
Leikkaukset opiskelijoiden toimeentuloon luovat paitsi inhimillisiä tragedioita niin myös rapauttavat pohjaa kansalaisvaikuttamiselta. Kun opiskelijoilta viedään mahdollisuus kasvaa valveutuneiksi kansalaisiksi, rapautetaan samalla demokratian edellytyksiä tavalla, jonka hinnan maksamme tulevaisuudessa.
Lisätietoja:
Laura Heino
Hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka (toimeentulo ja asuminen), järjestöt
044 906 5005
laura.heino@syl.fi
