Suomi on menestynyt useimmissa erilaisissa tutkimuksissa, joiden aiheena on sukupuolten tasa-arvo. Ulkopuolelta tarkasteltuna, joku voisi ajatella Suomen onnistuneen siinä, että jokaisella on mahdollisuudet opiskella korkeakoulussa – sukupuolesta riippumatta. Tarkastellessa tarkemmin korkeakoulujen rakenteita voi kuitenkin huomata, kuinka ihannekuvista huolimatta kaikki ei olekaan niin tasa-arvoista.
Tasa-arvoilluusion pirstaloitumiseen riittää yliopistojen johdon tarkastelu. Akava Worksin teettämän tutkimuksen mukaan Suomen yliopistorehtoreista 69 prosenttia on miehiä. Vararehtoreiden osalta tilanne on hieman tasaisempi, sillä vararehtoreista miehiä on “vain” 65 prosenttia. Eikä tässä vielä kaikki: Suomessa on nimittäin yliopistoja, joissa ei ole ollut naispuolista rehtoria vielä koskaan.
Tilanne on mielestäni hämmentävä – varsinkin ottaessa huomioon, että tilastojen mukaan yliopistoissa opiskelee enemmän naisia kuin miehiä. Silti yliopistojen johtohahmoina nähdään useammin mies kuin nainen, puhumattakaan ei-binäärisistä ihmisistä. Tämä luo ja vahvistaa niin tiedostettuja kuin tiedostomattomia ajatuksia siitä, kuinka sukupuoli vaikuttaa virkanimikkeeseen. Ovatko yliopistot siis vielä tänäkin päivänä sukupuolistereotypioiden ylläpitäjiä, jotka eivät ole valmiita rikkomaan lasikattoja?
Näen, että jokaisen yliopiston kannattaisi ja pitäisi rohkeammin ravistella ja haastaa omaa toimintakulttuuriaan. Moninaisuuden yliopistojen käytävillä tulee näkyä myös ulospäin. Jos yliopistojen johto sopii yhteen malliin ja eri sukupuolet eivät näy eikä kuulu, muutosta ei tapahdu. Yliopistojen tulisi pyrkiä edustuksellisuuden toteuttamiseen. Tasa-arvon saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin työtä ja näkyviä tuloksia, joten sukupuolten tasapuolinen edustus vaatii huomiota.
Miksi tästä pitää keskustella enemmän? Yliopistojen johdon sukupuolittuneisuuden saama mediahuomio on jäänyt laimeaksi. Ilman suurempaa keskustelua aiheesta työelämän sukupuolittuneisuutta ei haasta kukaan ja tilanne normalisoituu. Tiettyjen virkojen vahva sukupuolittuneisuus vaikuttaa siihen, kuinka koemme ympäröivää maailmaa. On myös todettava, että tämänkaltaisen keskustelun ei pitäisi enää yksinkertaisesti kuulua 2020-luvulle.
